Purjosipulit ja niiden terveysvaikutukset. Tiedätkö, miten niitä kasvatetaan?

Purjoja voidaan kasvattaa useita eri lajeja, kuten kesä-, talvi- ja villipurjoja. Kussakin tapauksessa ne muistuttavat sipulia, koska ne kerrostuvat samalla tavalla ja maistuvat hyvin samankaltaisilta.

Purjojen maku on makeampi, ja ennen kaikkea ne eivät haise eivätkä pala.

Purjo on muodoltaan sylinterimäinen, joten se ei ole pyöreä sipuli, jossa on kidukset. Sipuli ja lehdet ovat sulautuneet yhteen. Vain väri muuttuu, juuresta valkoiseksi ja lehdet ovat jo vihreitä. Samalla lehdet tulevat ulos sipulin ulommasta kerroksesta.

Lähes kaikki sipuli jalostetaan, jopa kaksi kolmasosaa voidaan käyttää.

Se kasvaa suureksi, lehdet ulottuvat jopa metrin korkeuteen maasta. Hedelmä on taas pitkin sen pintaa, kuten sipulillakin.

Sen terveyshyödyt havaitsivat jo antiikin roomalaiset ja kreikkalaiset, jotka käyttivät purjon keittoja esimerkiksi jopa alkoholimyrkytykseen.

Tämä ihmeellinen vihannes auttaa puhdistamaan elimistöä dieettien aikana. Sillä on hyvä vaikutus ruoansulatukseen sekä sydämeen ja verisuoniin.

Sitä tulisi käyttää salaateissa, kastikkeissa ja lääkkeellisissä liemissä ja keitoissa.

Purjojen viljely

Kesä- ja talvilajikkeiden viljelyssä on eroja.

Esikasvatusta suositellaan. Esikasvatetun purjon pitäisi olla noin lyijykynän kokoinen. Kun se on tarpeeksi suuri, leikkaa oksa pois ja leikkaa juuret. Sen jälkeen se voidaan istuttaa hieman syvemmälle.

Kesäpurjot eroavat myös ulkonäöltään talvisiporoista. Ne ovat paljon ohuempia ja pidempiä. Ne istutetaan 15 cm:n välein. Talvisiporojen etäisyys toisistaan tulisi olla 25-30 cm.

Kesäpurjot suositellaan kylvettäväksi maaliskuun lopussa/huhtikuun alussa ja taliporot touko-kesäkuussa. Kesäpurjot eivät myöskään siedä yhtä hyvin kylmää, mikä on odotettavissa niiden nimestä johtuen.

Viljelijät suosittelevat sen viljelyä maassa perunoiden tai kurkkujen jälkeen.

Purjot on peitettävä mullalla ja sänky on peitettävä kuitukankaalla. Tämä on tärkeää tuholaisilta suojaamiseksi. Vaihtoehtoisesti tuholaisista voidaan päästä eroon ja suojata purjot ruiskuttamalla.

Purjojen laatuun vaikuttaa myös säännöllinen kastelu, joka on erittäin tarpeellista erityisesti kasvukauden alussa.

Purjojen ansiosta kehomme saa

• A-, B-, C-, E- ja K-vitamiinit.
• kaliumia, fosforia, magnesiumia, mangaania, kalsiumia ja rautaa.
• foolihappoa - mutta vain raakana.
• karoteeneja, seleeniä ja kuitua.

Purjosipuli voidaan käsitellä lähes kokonaisena. Käytä valkoista osaa, mutta myös vihreää osaa.

Keittiössä sitä käytetään tietysti parhaiten raakana ja keitettynä.

Varsinkin raakana sillä on erittäin suotuisa vaikutus elimistöömme. Tällöin puhdistettua ja pestyä purjoa kannattaa pilkkoa esimerkiksi terveelliseen leipään tai lisätä herkulliseen levitteeseen.

Vitamiiniensa ansiosta se vaikuttaa vastustuskykyyn ja on hyödyllinen verensokerin säätelyssä.

Immuniteetin osana se parantaa vastustuskykyä vilustumista, flunssaa ja infektioita vastaan.

Purjon vitamiinien ja kivennäisaineiden yhdistelmä on myös hyvä puhdistamaan suolistoa bakteereista ja hiivasta. Siksi sitä nautitaan turvotukseen, ummetukseen ja se auttaa myös suolistokoliikkiin.

Purjon sisältämä foolihappo vaikuttaa verisolujen ja lihasten muodostumiseen sekä parempaan haavan paranemiseen. Fosfori puolestaan auttaa parantamaan aivojen toimintaa.

Purjo on myös erinomainen ravintoaine, sillä se sisältää vain vähän rasvaa ja sokeria.

Se sopii erinomaisesti nälän torjuntaan ja kylläisyyden tunteen aikaansaamiseen.

Purjon sopivin "kumppani" erityisesti dieetissä on selleri. Yhdessä ne muodostavat tehokkaan kaksikon, joka tukee ruoansulatusta ja puhdistaa suolistoa.

Yhdessä valkosipulin kanssa ne myös torjuvat kolesterolia. Alhaisesta verenpaineesta kärsivien on syytä olla varovainen, sillä tämä kaksikko alentaa verenpainetta.

Purjosipuli ei myöskään sovi suurina määrinä henkilöille, joilla on munuais- ja sappirakon häiriöitä, sillä ne sisältävät useita oksaalihapon suoloja, jotka voivat rasittaa näitä elimiä.

Kulutus

Kuten olemme jo maininneet, se syödään parhaiten raakana.

Käytämme koko purjoa. Purjon vihreä osa on kuitenkin terävämpi, joten se ei sovi kaikille.

Sitä voidaan käyttää myös raakana levitteissä sipulin korvikkeena. Se sopii esimerkiksi erinomaisesti munavoilevitteisiin. Purjoa voidaan käyttää myös juusto- tai kalavoilevitteissä.

Erittäin suosittu resepti on purjokeitto. Sen voi valmistaa monella eri tavalla. Tunnemme sen muunnelmina kasvisliemen kanssa tai kermamuodossa.

Purjo sopii myös hyvin lihan alle tai risottoon. Keittiökokeilijoille löytyy myös reseptejä suolaisiin piirakoihin.

Kotilääketieteessä käytetään myös vahvaa purjolientä ilman mausteita. Siivilöi se kuumana ja sekoita siihen hunajaa. Tällaista lääkesiirappia voi käyttää yskän ja kurkkukivun hoitoon.

Purjosipulit olisi korjattava ennen ensimmäisiä pakkasia, mutta se voi kestää useita kuukausia. Purjosipulit eivät ole vihannes, joka on korjattava tiettyyn aikaan.

Puutarhasta korjataan siis silloin, kun halutaan, ja loput säilyvät maassa.

Kun purjo on kuitenkin korjattu puutarhasta, juuret leikataan enintään 2 cm:n pituisiksi. Ne puhdistetaan myös huolellisesti käsin mullasta ja liasta, mutta ei koskaan vedellä.

Leikataan myös lehdet eli se vihreä osa, jossa ne eivät enää ole kiinni sipulissa, eli leikataan vain vihreät lehdet.

Säilytä purjot viileässä ja riittävän kosteassa kellarissa. Kosteus takaa pidemmän tuoreuden.

Jotkut puutarhurit suosittelevat myös varastointia kalkitussa karkeassa hiekassa. Tässä tapauksessa säilytä purjoja hiekassa pystysuorassa asennossa siten, että vihannes on haudattuna koko varren pituudelta.