Verkkokalvon irtauman hoito: lääkkeet vai invasiivinen lähestymistapa?

Hoidon onnistuminen riippuu suoraan verkkokalvon irtauman varhaisesta havaitsemisesta. Toimenpide on joka tapauksessa suoritettava mahdollisimman pian, sillä muutoin on olemassa pysyvän näkövamman ja jopa sokeuden vaara.

Tietenkin tekijät, kuten esim:

irtauman ajankohta ja kesto
vaurion laajuus
irtauman sijainti
henkilön ikä
likinäköisyyden esiintyminen ja aste (huonommat tulokset, jos dioptria on yli -6).

Myöhemmin hoidossa käytetään useita tekniikoita. Esimerkkejä ovat repeämän laserhoito, kryoretinopexia tai täyttö. Kirurgisen toimenpiteen ydin on verkkokalvon repeämän sulkeminen.

Perusmenetelmiä on kaksi: ulkoinen ja sisäinen.

Ulkoisen menetelmän tapauksessa tehdään täyttö (episcleraalinen täyttö) tai serclage (jos verkkokalvon repeämä on moninkertainen). Periaatteena on silmän valkovuoren (sclera) kaareutuminen sisäänpäin. Silmän kerrokset puristuvat näin yhteen, mikä rajoittaa irtoamista.

Perusperiaatteena on silmän ulkopuolelta tulevan silikonimateriaalin vaikutus, joka painaa kovakalvoa. Moninkertaisissa vaurioissa käytetään kovakalvosolkea, joka ympäröi silmän lukuun ottamatta aluetta, joka on tarkoitettu valon pääsemiseksi silmään. Solki painaa silmää vyön tavoin.

Minimaalisesti invasiivisiin menetelmiin kuuluu laser (fotokoagulaatio). Laseria käytetään polttamaan reikä/repeämä silmän verkkokalvon läpi. Tämä aiheuttaa arpia ja hitsaa verkkokalvon kiinni sen alla olevaan kudokseen. Jäädyttämisessä (kryoretinopexia) käytetään matalaa lämpötilaa, jota käytetään koettimella, mikä myös aiheuttaa arpia ja kiinnittää verkkokalvon silmän seinämään.

Näin estetään verkkokalvon vaurioiden eteneminen ja näkökyvyn heikkeneminen.

Sisäisen lähestymistavan perustana on lasiaisen poisto eli lasiaisen poisto ja verkkokalvon käsittely. Tila täytetään silikoniöljyllä (tai kaasulla pneumaattisessa retinopeksiassa) lasiaisen toiminnan korvaamiseksi. Verkkokalvo painetaan tällä tavoin suonikalvoa vasten.

Leikkauksen jälkeen tapahtuu paraneminen ja toipuminen, ja koko prosessi kestää useita kuukausia.

Sairauden muodosta johtuen toimenpide on joskus paketoitava, ja joissakin tapauksissa vaadittua toipumista ei tapahdu. Näkö korjaantuu, mutta lopullinen näöntarkkuus ei välttämättä ole samassa tilassa kuin ennen sairautta.