Aivoturvotuksen hoito, lääkkeet ja leikkaus.

Aivoturvotuksen hoito keskittyy perussyyn ja muiden hengenvaarallisten komplikaatioiden hoitoon, johon kuuluvat hyperventilaatio, osmahoito, diureetit, kortikosteroidit ja kirurginen dekompressio.

Aivojen turvotuksen hoidolla on kaksi tavoitetta: estää aivojen turvotuksen aiheuttamat lisävahingot ja korjata paineödeeman jo aiheuttamat vahingot.

Alkuvaiheen ja pysyvien vaurioiden korjaamiseen kuuluu aineenvaihduntahäiriöiden korjaaminen, verenpaineen hallinta, kallonsisäisten vaurioiden poistaminen tai hydrokefaluksen shunttaaminen aivoturvotuksen syistä riippuen.

Osmoterapia

Osmoterapia on nopein ja tehokkain keino vähentää kudosten ja aivojen vesimäärää.

Osmoottisen hoidon tarkoituksena on poistaa vettä aivoista osmoottisen gradientin avulla ja vähentää myös veren viskositeettia. Nämä muutokset alentavat kallonsisäistä painetta ja lisäävät veren virtausta aivojen läpi.

Yleisimmin käytetty osmoottinen aine on mannitoli. Kaikki mekanismit, joilla mannitoli vähentää kallonsisäistä painetta, eivät ole vielä selvillä.

Uskotaan, että mannitoli pienentää aivojen kokonaistilavuutta vähentämällä vesipitoisuutta ja pienentää veritilavuutta vasokonstriktion (verisuonten ahtautumisen) avulla.

Mannitoli saattaa myös parantaa aivojen perfuusiota vähentämällä veren punasolujen tiheyttä tai muuttamalla punasolujen ja plasman suhdetta veressä. Lopuksi mannitoli saattaa myös suojata aivoja biokemiallisilta vaurioilta.

On tarkoituksenmukaisinta antaa mannitolia pienempinä annoksina. Näin saavutetaan riittävä vaikutus. Myös hyperosmolaarisia komplikaatioita, joita on raportoitu annettaessa usein suuria annoksia, esiintyy vähemmän todennäköisesti.

Mannitolin pitkäaikaisella antamisella on haittavaikutuksia, kuten elektrolyyttitasapainon häiriöitä. Haittavaikutukset voivat olla suuremmat kuin sen hyödyt, ja niitä on seurattava huolellisesti.

Mannitolia saavan potilaan hoitotyö edellyttää huolellista elektrolyyttien ja kokonaisnestetasapainon seurantaa sekä neurologisten tutkimusten lisäksi kardiopulmonaalisten komplikaatioiden kehittymisen seurantaa.

Diureetit

Esim. mannitolin osmoottista vaikutusta voidaan pidentää diureetin käytöllä. Tällainen diureetti on esim. furosemidi.

Aivokudoksista vapautuva ylimääräinen neste poistuu elimistöstä nopeasti näiden aineiden avulla.

Kortikosteroidit

Kortikosteroidit alentavat kallonsisäistä painetta erityisesti vasogeenisessa turvotuksessa.

Niillä on suotuisa vaikutus verisuoniin. Ne eivät ole yhtä tehokkaita sytotoksisessa ödeemassa. Niitä ei suositella sekundaarista alkuperää olevan ödeeman, esimerkiksi sepelvaltimotauti-iskun tai aivoverenvuodon, hoidossa.

Ne ovat erittäin tehokkaita kroonisen aivokalvontulehduksen aiheuttamassa turvotuksessa ja akuutissa bakteerien aiheuttamassa aivokalvontulehduksessa antibioottihoidossa.

Glukokortikoideja käytetään usein myös primaaristen tai sekundaaristen pahanlaatuisten aivokasvainten hoidossa, joidenkin keskushermoston kasvainten lisäkemoterapiana ja perioperatiivisesti aivokirurgiassa.

Turvotus aivokasvainten ympärillä, erityisesti aivometastaasien ympärillä, reagoi hyvin nopeasti ja dramaattisesti hoitoon suurilla deksametasoniannoksilla.

Hyperventilaatio

Hallittu hyperventilaatio keinotekoisella keuhkotuuletuksella auttaa alentamaan kohonnutta kallonsisäistä painetta.

Aivoverisuonet reagoivat herkimmin valtimon hiilidioksidipitoisuuden muutoksiin ja alkavat supistua, kun hiilidioksidipitoisuus vähenee.

Kallonsisäinen paine alkaa laskea muutamassa minuutissa hyperventilaation aloittamisesta. Vaikka likvorin ja solunulkoisen nesteen puskurimekanismit palauttavat pH:n pian normaaliin hiilidioksidiarvoon, suotuisa vaikutus voi kestää useita tunteja.

On tärkeää seurata tunnollisesti ventilaation vaikutuksia verikaasuanalyysillä ja rintakehän röntgenkuvauksella (rintakehän röntgenkuvaus). Hiilidioksidin osapaine ei saisi laskea alle 25 mmHg:n.

Tällöin pelkkä hypokarbian (alhaiset hiilidioksidipitoisuudet) verisuonia supistava vaikutus aiheuttaa hypoksiaa (hapenpuutetta) ja solut vaurioituvat iskemiasta.

Kirurginen hoito

Kirurgista hoitoa suositellaan laajalle turvotukselle, johon liittyy hengenvaarallisia muutoksia aivoissa.

Väliaikainen ventrikulostomia on aivokammioiden välisen yhteyden keinotekoinen luominen. Se tehdään lysakan ulosvirtauksen helpottamiseksi. Sitä käytetään pääasiassa hydrokefaluksen turvotuksen hoitoon.

Kraniektomia on invasiivinen neurokirurginen toimenpide. Siinä poistetaan osa kallon holvista, jotta turvonneille aivoille saataisiin tilaa ja kallon painetta vähennettäisiin. Poistettu luu sijoitetaan luupankkiin. Kun tila on korjaantunut, se palautetaan potilaalle.

Tämä toimenpide voi nopeasti estää tilan pahenemisen ja pelastaa potilaan hengen.

Aivojen turvotuksen aiheuttavien vaurioiden, kuten kasvaimen, kirurginen poisto parantaa myös näiden vaurioiden aiheuttaman turvotuksen.

Muita tukihoitomenetelmiä ovat mm:

1. Kammion ulkopuolinen likvornesteen poisto, kuten ventrikuloperitoneaalinen dreeni. Tämä luo yhteyden aivokammioiden ja vatsaontelon välille.
2. Rasituksen ja yskimisen välttäminen, sillä vatsalihasten osallistuminen lisää myös kallonsisäistä painetta kallossa.
3. Intuboitujen potilaiden halvauksen aiheuttaminen parantaa potilaan sietokykyä intubaatiota kohtaan.
4. Suorakaulaisen, pää koholla olevan asennon säilyttäminen edistää aivoverenkiertoa ja helpottaa nesteen poistumista päästä.
5. Hypotermian aiheuttaminen eli ruumiinlämmön alentaminen ja siten aivojen aineenvaihdunnan hidastaminen. Tätä hoitoa käytetään vain muutaman päivän ajan, koska pitkäaikainen hypotermia altistaa potilaan systeemisille infektioille ja matalalle verenpaineelle.