Aivojen tuberkuloosin hoito: lääkkeet, antibiootit

Maailman terveysjärjestön (WHO) nykyisissä ohjeissa suositellaan hoitoa neljällä antibiootilla:

• mg/kg/vrk.
• rifampisiini 10-20 mg/kg/vrk.
• pyratsiiniamidi 30-40 mg/kg/vrk
• etambutoli 15-25 mg/kg/vrk

Kaikkia lääkkeitä käytetään yhdessä 2 kuukauden ajan, minkä jälkeen annetaan vielä kaksi lääkettä, isoniatsidia ja rifampisiinia. Tätä kahden lääkkeen yhdistelmähoitoa annetaan 10 kuukauden ajan.

Hoidon kokonaiskesto on siis 12 kuukautta.

Maksan toimintaa on seurattava tänä aikana, erityisesti hoidon alussa.

Kehitysmaissa tehokkaiden antibioottien puute voi olla ongelma. Mutta myös nykyaikaisissa maissa tuberkuloosimeningiitin tehokas hoito on vaarassa.

Mykobakteerien resistenssi tietyille lääkkeille on ongelma. Sitä kutsutaan myös monilääkeresistenssiksi (MDR).

Kun moniresistenssiä (MDR) epäillään, valittava lääke on kinoloni ja sykloseriini tai teritsadoni.

On pyrittävä voimakkaasti saamaan bakteerinäyte suoraan likvorista, jotta voidaan testata taudinaiheuttajan herkkyys kyseiselle antibiootille.

Kortikosteroideja suositellaan erityisesti tuberkuloottista aivokalvontulehdusta sairastavien lasten hoitoon, koska glukokortikoidit vähentävät kohonneesta kallonsisäisestä paineesta johtuvia voimakkaita oireita.

Niitä annetaan vuorokausiannoksena 2 mg/kg. Esimerkiksi prednisonia (enintään 60 mg/vrk) käytetään ensimmäisen hoitokuukauden ajan, minkä jälkeen annosta vähitellen pienennetään.

Kortikosteroidit muun muassa parantavat tulehduksen ja tunkeutuvien bakteerien vaurioittaman veri-aivoesteen eheyttä.

Hydrokefalia on suhteellisen yleinen tuberkuloottisen aivokalvontulehduksen komplikaatio. Hydrokefaliaa hoidetaan kirurgisesti. Leikkaus on aiheellinen potilailla, joilla ei ole kommunikoivaa hydrokefaliaa ja jotka ovat välittömässä kuolemanvaarassa pikkuaivojen tyrän (pikkuaivojen työntyminen alemman pikkuaivoaukon läpi) vuoksi.

Vaikka tuberkuloosilääkitys on asianmukaista, toistuvat CT- ja MRI-kuvaukset voivat usein osoittaa aivoissa eteneviä tulehduksellisia muutoksia. Uusia granuloomia ja infarkteja muodostuu todennäköisesti, ja ne ovat todennäköisesti immuunivälitteisiä.

Ne reagoivat hyvin kortikosteroideihin ja kemoterapeuttiseen talidomidiin. Talidomidi ehkäisee tehokkaasti myös tuberkuloottisen aivokalvontulehduksen komplikaation, etenevän optokymaattisen araknoidiitin, aiheuttamaa sokeutumista.