Mikä on radikulopatia, radikulaarinen tai juurisyndrooma? Ilmenemismuodot, hoito

Radikulopatia, radikulaarinen oireyhtymä, juurisyndrooma viittaavat ongelmiin, jotka liittyvät juurihermon tukahduttamiseen. Kyseessä on hermo, joka saa alkunsa selkäytimestä. Yleisimmin se vaikuttaa lannerangan ja kaularangan alueelle.

Välilevyn vaurio ja pullistuma (tyrä) ovat radikulopatian pääongelmia.

Niska- ja selkäkivun lisäksi tässä oireyhtymässä esiintyy useita muita epämiellyttäviä ongelmia.

On raportoitu, että 60-90 prosenttia väestöstä kokee selkärankakipua ja siihen liittyviä ongelmia ainakin kerran elämässään.

Useimmissa tapauksissa kyse on vähäisistä ongelmista, jotka aiheuttavat selkärangan tukoksia, yleisimmin lannerangassa tai kaularangassa.

Selkäydinhermon puristukseen liittyvästä ongelmasta käytetään nimitystä juurisyndrooma, radikulaarisyndrooma tai jopa radikulopatia. Kyseessä on hermon, tarkemmin sanottuna selkäytimestä ulkonevan hermojuuren puristustila.

Tähän ongelmaan liittyy kipua, sen purkautumista sekä erilaisia muita neurologisia ongelmia. Ne heikentävät elämänlaatua ja vaivaavat ihmistä voimakkaasti ja akuutisti, mutta myös pitkällä aikavälillä.

On raportoitu, että jopa 90 prosenttia ensikertalaisista radikulopatiatapauksista paranee konservatiivisesti - eli ilman leikkausta.

Lyhyesti selkäytimestä ja selkäydinhermoista

Selkäydin (medulla spinalis) sijaitsee selkärangan kanavassa (canalis vertebralis). Tämän muodostavat nikamat aukkoineen. Nikamat liittyvät toisiinsa muodostaen selkärangan.

Selkäranka on...

Selkäranka (columna vertebralis) on ihmiskehon akseli. Sillä on tuki-, liikunta- ja suojatehtävä, joka suojaa selkäydintä.

Sen fysiologista eteenpäin kaarevuutta kutsutaan lordoosiksi, se sijaitsee kaularangan alueella. Lannerangan alueella se on kyfoosi eli kaarevuus taaksepäin. Se on rintakehän ja ristiselän alueella.

Tämä kaarevuus on fysiologinen eli luonnollinen.

Skolioosi taas on selkärangan epäluonnollinen (patologinen) sivusuuntainen kaarevuus. Lievästi fysiologista sivusuuntaista kaarevuutta on jokaisella ihmisellä.

Selkärangan hetkellinen sivusuuntainen kaarevuus voidaan havaita, kun seisotaan yhdellä jalalla, siirretään painoa toiselle raajalle tai kannetaan raskaampaa taakkaa toisessa kädessä.

Selkäranka koostuu 33 tai 34 nikamasta.

Nikamat jakavat selkärangan sijaintinsa mukaan segmentteihin, jotka on esitetty alla olevassa taulukossa.

Selkäydin on...

Selkäydin sijaitsee ja peittyy selkärangassa.

Selkäydin kulkee selkäydinkanavassa ensimmäisestä kaularangan nikamasta C1. Hitaammin kasvaen se ulottuu noin toiseen lannenikamaan L2. Muualla selkärangassa kulkee hermosäikeiden solukkoja.

Niitä kutsutaan cauda equinaksi.

Selkäytimen tehtävä on refleksiivinen ja transmissiivinen. Tämä tarkoittaa, että se välittää hermoimpulsseja aivoihin. Selkäydinhermot (spinaalihermot) suuntautuvat periferiaan ja siten kehoon ja sen loppuosiin, kuten raajoihin.

Sen pituus on noin 40-50 senttimetriä.
Paino 30-50 grammaa.

Selkäydin, kuten aivotkin, on koteloitu selkäydinverisuonituppeen. Se sisältää sekä valkoista että harmaata ainetta. Valkoinen aine on pinnalla. Sisällä on harmaata ainetta, joka on H-kirjaimen muotoinen.

Harmaan aineen neuronit muodostavat selkäytimen etu-, taka- ja sivusarvet.

Selkärangan takajuuren alueella on hermopoimu, josta käytetään nimitystä ganglion spinale.

Se jakautuu yksittäisiin segmentteihin.

Selkärangan segmentit määritellään yhden selkäydinhermoparin ryhmittymällä. Niiden kokonaismäärä on 31, nimittäin seuraavat:

• 8 kaularangan segmenttiä
• 12 rintakehän segmenttiä
• 5 lannerangan segmenttiä
• 5 ristiluun segmenttiä
• 1 kokkygeaalinen segmentti

Selkäytimen juuret muodostuvat yksittäisten selkäydinhermojen yhteydestä.

Selkäydinhermot yhdistävät selkäytimen ja aivot muihin ihmiskehon osiin. Latinaksi niitä kutsutaan nimellä nerves spinales.

Selkäydinhermot lähtevät selkäytimestä. Selkäydinhermojen alkuosa on nimeltään fila radicularia. Ne yhdistyvät ja muodostavat etu- ja takajuuret.

Etummaiset selkäydinjuuret (radices anteriores) lähtevät selkäytimen etusarvista.

Takimmaiset selkäydinjuuret (radices anteriores) lähtevät selkäytimen takasarvista.

Etummaiset efferentit juuret kuljettavat impulsseja keskuksesta, aivoista ja selkäytimestä, periferiaan.
Takimmaiset afferentit juuret kuljettavat impulsseja periferiasta selkäytimeen tai aivoihin.

Toiminnastaan riippuen niitä kutsutaan myös motorisiksi tai sensorisiksi kuiduiksi.
Anterioriset - motoriset.
Posterioriset - sensoriset.

Lisäksi etujuurissa on sympaattisia kuituja (C8-L2) tietyssä osassa ja parasympaattisia kuituja S2-S4:ssä.

Nämä kaksi juurta yhdistyvät toisiinsa ja muodostavat selkäydinhermon, joka kulkee nikamassa olevan aukon (foramen intervertebralis) läpi.

Ja tässä kohtaa kohtaamme ongelman, joka liittyy hermon tai sen juuren tukahduttamiseen nikamavälissä.

Juurisyndrooma (radikulaarinen oireyhtymä)

Tämä oireyhtymä on joukko oireita, jotka johtuvat hermojuuren puristuksesta. Puristusta voi esiintyä yhdellä puolella (unilateraalisesti), mutta myös molemmin puolin, bilateraalisesti.

Radikulaarinen oireyhtymä = kipu, joka laukeaa loukkaantuneen segmentin sopivalle hermotusalueelle.

Kivun lisäksi siihen liittyy muita neurologisia ongelmia. Nämä suuntautuvat raajaan tai muuhun kehon alueeseen.

Yleisimmin radikulopatiaa esiintyy kaula- ja lannerangassa. Kullekin segmentille on annettu likimääräiset luvut:

• kaularangan segmentti - kaularanka C
  • C7 - 60 %
  • C6 - 20 %
  • C5 ja C8 10 %
• Lannerangan segmentti - lanneranka L
  • L5 ja S1 enintään 90 %
  • L4 - 10 %
  • muut segmentit harvoin
• rintakehäsegmentti - rintakehä Th
  • on harvemmin vaurioitunut

Radikulopatia on yksi yleisimmistä kroonisen selkäkivun syistä.

Selkärangan ongelmille on useita termejä. Aina ei ole kyse radikulopatiasta.

Selkäkipu on yleensä paikallista eli ilman vakavia ampumavaikeuksia. Näin on esimerkiksi lumbago, lumbalgia.

Radikulaarinen oireyhtymä ilmenee ampuvana kipuna ja muina neurologisina ongelmina.

Toinen tyyppi on pseudoradikulaarinen oireyhtymä. Tämä on samanlainen kuin radikulopatia. Kipu on kuitenkin läsnä, mutta leviää mutta rajoittamattomalle alueelle. Siihen ei liity hermopuristukseen liittyviä neurologisia ongelmia. Useimmissa tapauksissa ne eivät myöskään ulotu polven alapuolelle.

Radikulaarinen oireyhtymä voi johtua monista eri tiloista. Usein kyse on hermojuuren tukahduttamisesta välilevyn toimesta. Näin tapahtuu välilevytyrässä. On kuitenkin muitakin.

Juurioireyhtymät voidaan jakaa karkeasti kompressiivisiin ja ei-kompressiivisiin oireyhtymiin eli niihin, jotka aiheuttavat hermojuuren puristusta (kompressiota) tai joita esiintyy ilman hermojuuren puristusta.

Taulukossa luetellaan juurisyndrooman eri syyt.

Puristavaan muotoon liittyy useita tekijöitä. Ja se on välilevytyrä, johon liittyy välilevyn rappeutuminen ja sen kokonaiskorkeuden pieneneminen.

Ongelmana on verenkierto, iskemia (verenhukka) ja iskeemiset muutokset. Tähän kaikkeen lisätään tulehdusprosessi, johon liittyy turvotusta (ödeema).

Yleisin syy on välilevyn protruusio. Tässä tapauksessa kyseessä on pääasiassa lanneranka, tarkemmin sanottuna L5- ja S1-osa.

Välilevytyrästä poiketen kyse voi olla myös degeneratiivisista muutoksista osteofyyttien muodostumisen muodossa. Osteofyytit ovat luisia kasvaimia, jotka pienentävät tilaa jo ennestään ahtaassa selkärangan rakenteessa ja aiheuttavat puristusta.

Puristuminen voi aiheuttaa myös nikaman siirtymisen. Sitä kutsutaan spondylolisteesiksi. Se ilmenee usein nuorella iällä.

Radikulaarisen oireyhtymän yhteydessä mainitaan myös joitakin riskitekijöitä, jotka vaikuttavat vaikeuksiin.

Riskitekijöitä ovat:

• työtekijät
  • tärinä
  • pitkäaikainen istuminen
  • epäasianmukainen työergonomia
  • raskaiden taakkojen nostaminen
• perintötekijät
• usein esiintyvät vilustumiset, hypotermia
• huono biomekaniikka, joka vaikuttaa selkärankaan
  • litteät jalat
  • eripituiset alaraajat
  • selkärangan epämuodostumat, skolioosi, lantion ongelmat.
• ylipaino ja lihavuus
• sopimattomat jalkineet
• vitamiinipuutokset ja aliravitsemus

Kohdunkaulan radikulopatia

Kyseessä on kaularangan segmenttien aiheuttama ongelma. Useimmissa tapauksissa syynä on välilevyn rappeutuminen.

Jotta saisit paremman käsityksen:

Kohdunkaulan välilevyn (yhden tai useamman) korkeuden pieneneminen, tilan pieneneminen = hermon puristuminen.

Ongelmia raportoidaan eniten C6- ja C7-kaulanikamasegmentissä.

Toinen ongelma on nikamien nivelpintojen ja luun rappeutumisprosessi, nivelten välisiin niveliin vaikuttava nivelrikko ja osteofyyttien (luukasvustojen) kehittyminen.

Kohdunkaulan välilevyn tyrä. Syynä on välilevyn suora vaurioituminen. Tämä pullistunut osa aiheuttaa hermon puristumista.

Lannerangan radikulopatia

Lannerangan alueella esiintyvä ongelma.

Se on hyvin yleinen. 60-90 % väestöstä kokee tämän ongelman ainakin kerran elämässään. Suurimmassa osassa tapauksista kyseessä on välilevytyrästä johtuva radikulopatia.

Tarkemmin sanottuna:
Se johtuu pääasiassa nikamien L5-S1, L4-L5 ja harvemmin L3-L4 välisestä välilevytyrästä.

Toinen yleinen syy on degeneratiiviset muutokset koko nikamasegmentissä. Tällöin patologisesta prosessista käytetään nimitystä spondyloosi. Toinen syy, jopa nuoruudessa ja murrosiässä, on spondylolisteesi (nikaman siirtymä).

Oireet ovat moninaisia ja niille on ominaista, että ne riippuvat painostuksen ja vaurion kohdasta.

Juurioireyhtymässä on tyypillisesti kolme oirekokonaisuutta:

1. selkärangan kipu
2. kipu ja epämukavuus, joka säteilee hermotusalueelle - ylä- tai alaraajoihin.
3. lihasheikkous + hypotonia, hypotrofia ja siihen liittyvien refleksien heikkeneminen.

Radikulaarinen oireyhtymä ilmenee neurologisina vaikeuksina. Ensimmäistä ryhmää edustavat ärsytys- ja toista sammumisoireet.

Mitä se tarkoittaa?

Ärsyttäviä oireita ovat ne, jotka ilmenevät kipuna, parestesioina (esim. pistelynä), ärsytyksenä.

Toisella puolella ovat sammumisoireet. Ne osoittavat heikentynyttä tuntoaistimusta tai refleksejä. Niihin liittyy lihasvoiman ja lihasjänteyden väheneminen - hypotonia ja hypotrofia.

Taulukossa joitakin ärsytys- ja sammumisoireita

Kipu paikallistuu selkärankaan eli vammakohtaan. Kipuun liittyy liikuntakyvyn heikkenemistä.

Juuren ärsytyksen oireena on kuitenkin myös ulostulo johonkin muuhun kehon osaan.

Ja tämä niin kuin:

Sensoriset dermatoomiset oireet, jotka paikallistuvat hermon innervaatiokohtaan. Sensorinen tuntemus tarkoittaa kipua ja esimerkiksi pistelyä, pistelyä tai muuta epänormaalia tuntemusta.

Tällöin vaivat ovat hyvin rajattuja. Tämä eroaa pseudoradikulaarisesta oireyhtymästä.

Toinen ryhmä on segmentaaliset motoriset oireet. Esimerkkejä ovat lihasheikkous, lihasjännityksen väheneminen tai muutokset reflekseissä.

Taulukossa on lueteltu joitakin juurisyndroomia yleisimmän vaurioalueen mukaan.

Diagnoosi perustuu anamneesiin ja kliinisiin oireisiin, joita seuraa fyysinen tutkimus. Asento, asento ja kävely arvioidaan kattavasti.

Tämän suorittaa erikoislääkäri - neurologi. Vaikeuksissa yleislääkäri, neurologi, ortopedi, neurokirurgi ja fysioterapeutti tekevät yhteistyötä.

Havaitsemiseen käytetään kuvantamismenetelmiä:

• RÖNTGENKUVAUS
• CT
• MRI
• EMG - elektromyografia

Erotusdiagnostiikka on tärkeää, sillä selän ongelmat voivat viitata johonkin muuhun ongelmaan.

Esimerkki:

• lumbago - yleinen termi alaselkäkivulle, jossa ei esiinny iskiashermon ärsytystä.
• coxarthrosis - lonkkanivelen nivelrikko.
• vatsatauti - haavauma, sappikoliikki, divertikuliitti, kasvain.
• retroperitoneumin sairaudet - munuaiset, vatsa-aortan aneurysma.
• gynekologiset sairaudet - naisilla kohdunulkoinen raskaus, tulehdus, kasvain.
• vyöruusu - hermosärky herpeksen aiheuttaman tulehduksen jälkeen.
• verisuonitaudit
• kasvainsairaudet
• selkärangan tulehdus
• trauma
• psykologiset syyt

Oireita käsittelevässä jaksossa kuvatun oirekolmikon esiintyminen voi auttaa eron tekemisessä. Vaihtoehtoisesti se voi riippua liikkeestä, joka pahentaa ongelmaa.

Oireet vaihtelevat häiriön sijaintipaikan mukaan. Selkärangassa esiintyy yleensä paikallista kipua. Kipu kuitenkin säteilee asianomaiselle hermotusalueelle = leviää asianomaisen dermatomin sisällä.

Kaularangan häiriöiden tapauksessa tämä voi kohdistua päähän, olkapäähän tai eri tavoin koko yläraajaan. Kipuun liittyy luonnollisesti myös muita neurologisia häiriöitä. Esimerkkeinä voidaan mainita heikentynyt tunto, mutta myös heikentynyt liikkuvuus tai lihasheikkous.

Jos ongelma ilmenee lannerangan alueella, se ampuu lantioon, pakaroihin ja alaraajoihin, jopa sormiin.

Kipua esiintyy sekä paikallisesti selkärangan alueella että alemmille tasoille ampuvana, ja siihen liittyy myös edellä mainittuja neurologisia oireita.

Kipu on yleensä voimakasta, terävää, polttavaa, repivää tai jopa kouristelevaa. Sitä pahentavat tietyt liikkeet, mutta myös vatsaontelon puristaminen, esimerkiksi ulosteen työntäminen, yskä ja aivastelu. Myös selkärangan liikkuvuus on rajoittunut.

Vaikeuksia esiintyy yksipuolisesti, mutta ne voivat olla myös molemminpuolisia. Tämä riippuu myös vaurion laajuudesta.

Vaikea muoto on cauda equina -oireyhtymä.

Kyseessä on vakava tila, joka johtuu hermosolmun eli cauda equinan puristumisesta. Selkäydin kulkee selkäydinkanavan läpi suunnilleen lannenikamien L1-L2 tasolle.

Oireyhtymälle on ominaista motoristen ja sensoristen toimintojen merkittävä heikentyminen. Lantion ja lantionpohjan elinten sekä alaraajojen tasolla esiintyy heikentymistä.

Se johtuu välilevytyrästä lannerangan nikaman L2 alapuolella.

Oireet ovat vaihtelevia ja riippuvat puristuksen paikasta ja laajuudesta. Sukupuolielinten ja peräsuolen alueella on heikentynyt tunto. Lannerangan alueella voi esiintyä kipua, johon liittyy molemmin- tai yksipuolinen ulostulo dermatomeihin.

Motorisesta toimintahäiriöstä on esimerkkinä alaraajojen lihasten heikkeneminen sekä sulkijalihasten säätelyhäiriö ja siihen liittyvä inkontinenssi (virtsan ja ulosteiden kulkeutuminen).

Seksuaalitoimintojen heikkenemisen riski on olemassa.