Pakko-oireinen häiriö ja sen hoito: lääkitys? Psykoterapia on avainasemassa.

Tämän häiriön hoito on pitkäaikaista, usein elinikäistä.

Siihen kuuluu lääkityksen ja kognitiivisen käyttäytymisterapian yhdistelmä - psykoterapia, jossa keskitytään käyttäytymisen ja tottumusten muuttamiseen.

Eräillä serotoniiniaineenvaihduntaan puuttuvilla masennuslääkkeillä on osoitettu olevan paras hoitovaikutus, vaikka pakko-oireinen häiriö ei olekaan masennussairaus.

Tehokkaita masennuslääkkeitä ovat niin sanotut SSRI-lääkkeet eli selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät.

SSRI-lääkkeet lisäävät aivojen puutteellista serotoniinitasoa ja auttavat palauttamaan kemiallisen tasapainon. SSRI-lääkkeet ovat useimmiten hyvin siedettyjä, ja niillä on vain vähän sivuvaikutuksia, jotka häviävät muutaman viikon kuluttua.

Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat seksuaaliset toimintahäiriöt, unettomuus tai ruoansulatusongelmat. Masennuslääkkeiden vaikutus alkaa pakko-oireisessa häiriössä hitaammin kuin masennuksessa, ja yleensä käytetään suurempaa annosta.

Hoidon tehokkuus

Hoidon tehoa arvioidaan akuuttivaiheen jälkeen eli 10-12 viikon päivittäisen lääkityksen jälkeen. Jos potilaat eivät hyödy SSRI-hoidosta, käytetään myös muita lääkkeitä, kuten klomipramiinia tai venlafaksiinia.

Tähän lääkeryhmään liittyy kuitenkin myös enemmän sivuvaikutuksia.

Hoitoon kuuluu myös erilaisia psykologisia istuntoja, joissa potilaat altistetaan todelliselle ahdistustilanteelle ilman mahdollisuutta tehdä pakonomaista tekoa. Tämän menetelmän avulla he huomaavat, että vaikka he eivät noudata tunkeilevia ajatuksiaan ja fantasioitaan, kaikki on silti hyvin.

Terapia on invasiivista, ja siihen kuuluu yleensä yksi istunto kerran viikossa 13-20 viikon ajan. On kuitenkin olemassa toinenkin vaihtoehto, nimittäin päivittäiset terapiaistunnot kolmen viikon ajan.