Tuberkuloosin hoito: miten hoidetaan, mitkä lääkkeet ovat tehokkaita, ATB ja muut periaatteet?

Tuberkuloosin hoidon ensisijainen tavoite on tietenkin parantaa tartunnan saanut potilas ja estää kuolema. Tärkeä osa hoitoa on myös myöhäisten seurausten ehkäiseminen, uusiutumisen estäminen ja tuberkuloosin tarttumisen estäminen muihin, jotka ovat olleet tai tulevat olemaan kosketuksissa potilaan kanssa.

Hoitoa voi antaa ja määrätä pneumologiaan ja ftiologiaan erikoistunut lääkäri.

Lääkäri on ammatillisesti vastuussa hoidon oikeasta osoittamisesta ja annostuksen säätämisestä. Hän on myös vastuussa hoidon seurannasta ja haittavaikutusten varhaisesta havaitsemisesta.

Tuberkuloosin hoidossa käytetään tuberkuloosilääkkeitä. Näillä kemoterapeuttisilla lääkkeillä on kolme ominaisuutta:

• bakterisidinen - bakteerien tappaminen.
• voivat steriloida ympäristön
• suojaavat mykobakteeriresistenssin syntymistä vastaan.

Nykylääketieteessä bakteereja tappavia tuberkuloosilääkkeitä käytetään lyhyinä kuureina. Isoniatsidi ja rifampisiini ovat tehokkaimpia bakteereja tappavia tuberkuloosilääkkeitä, jotka tehoavat kaikkiin tuberkuloosikantoihin.

• IsoniatsidI on aggressiivisin lääke. Se voi hävittää jopa 90 prosenttia mykobakteereista jo viikossa.
• Rifampisiini (R) tehoaa nopeasti lisääntyviin bakteereihin ja tuhoaa niin sanottuja persisterbakteereja eli bakteereja, jotka pysyvät pitkään inaktiivisina ja voivat aktivoitua milloin tahansa.
• Pyratsiiniamidi (P) kykenee toimimaan happamissa ympäristöissä. Se tuhoaa tehokkaasti makrofagien nielemät bakteerit.
• Streptomysiini (S) vaikuttaa solun ulkopuolella eli solunulkoisessa ympäristössä eläviin mykobakteereihin.
• Etambutoli (E) on tehokas yhdistelmälääke edellisten lääkkeiden kanssa. Sen merkitys on lääkeresistenssin ehkäisyssä.

Näiden lääkkeiden yhdistelmä on avainasemassa estettäessä mykobakteerien resistenssin syntymistä tuberkuloosilääkkeille.

Perusyhdistelmä on isoniatsidi, rifampisiini ja pyratsiiniamidi.

Henkilölle, jolla on ensimmäistä kertaa todettu tuberkuloosi, riittää kuuden kuukauden hoito-ohjelma. Neljän lääkkeen yhdistelmää annetaan kahden kuukauden ajan, minkä jälkeen seuraa neljän kuukauden jatkovaihe kahden lääkkeen yhdistelmällä.

Uusiutuvassa taudissa käytetään alkuvaiheessa enintään viiden yhdistelmää ja jatkovaiheessa kolmen yhdistelmää.

Jos rintakehän röntgenlöydökset ovat laajoja, mikroskooppinen positiivisuus jatkuu ja potilaan kliininen tila on huono, nelinkertaisen yhdistelmän aloitusvaihetta pidennetään kahdesta kolmeen kuukauteen. Jatkovaihe on sama neljän kuukauden ajan.

Hoidon kokonaiskesto pitenee siten 7 kuukauteen.