Kasvaimet ja kivessyöpä: mitkä ovat syyt ja oireet? + Ennaltaehkäisy

Kiveskasvaimet ja kivessyöpä ovat harvinaisia syöpiä, mutta tämäntyyppisten syöpien esiintyvyys on lisääntymässä. Se on jopa viisinkertaistunut kolmen viime vuosikymmenen aikana.

Tauti etenee nopeasti. Diagnoosin tekohetkellä etäpesäkkeitä voi olla jo läheisissä imusolmukkeissa. Pahimmissa tapauksissa etäpesäkkeitä voi olla myös kaukaisissa elimissä, kuten keuhkoissa, maksassa tai aivoissa.

Kivessyövän riskitekijöihin kuuluu kryptorchidismi (laskeutumattomat kivekset), joka tulisi hoitaa lapsuudessa.

Sairauden ennaltaehkäisy on tärkeää, erityisesti valistamalla nuoria miehiä kivesten asianmukaisesta ja säännöllisestä itsetutkinnasta.

Kivekset ovat miehen sukupuolirauhaset, joissa tuotetaan sukusoluja (siittiöitä) ja miehen sukupuolihormoneja (androgeeneja). Se on parittainen elin, joka sijaitsee kivespussin tyvessä.

Kivekset riippuvat siittiöhihnoista. Vasen sijaitsee aina oikeaa alempana.

Kives on kananmunan muotoinen. Keskikoko on 4,5 cm pitkä ja 3 cm leveä. Yksi kives painaa noin 30 grammaa.

Kiveskasvaimet ovat harvinaisia, ja niiden osuus kaikista miesten syövistä on vain 2 %. Niitä esiintyy pääasiassa nuorilla miehillä, useimmiten 20-44-vuotiailla, mutta niitä voi esiintyä myös 15-vuotiaalla pojalla.

Tämäntyyppisten syöpien esiintyvyys on kasvussa.

Nykyaikaisten syöpähoitojen, kuten sädehoidon tai nykyaikaisten kemoterapiayhdistelmien, ansiosta tämän taudin aiheuttama kuolleisuus on kuitenkin laskussa.

Tärkeintä on taudin varhainen diagnosointi. Kasvaimet etäpesäkkeitä muodostuu suhteellisen varhain läheisiin nivusalueen ja vatsan imusolmukkeisiin tai kaukaisiin elimiin, kuten keuhkoihin tai aivoihin.

Histopatologisesti sukusolukasvaimet ovat yleisimpiä kiveksen kasvaimia. Sukusolukasvaimet syntyvät monipotenttisista kantasoluista, jotka kehittyvät edelleen kypsiksi erilaistuneiksi soluiksi, kuten sukusoluiksi.

Hoitoa varten nämä kasvaimet jaetaan seminoomiin ja muihin sukusolukasvaimiin eli ei-seminomatoottisiin kasvaimiin, koska säteilyn tehokkuus hoitomenetelmänä on erilainen.

Seminoomille on ominaista korkea säteilyherkkyys. Sen sijaan säteilytys ei ole kovin tehokasta ei-seminomatoottisissa kasvaimissa.

Harvinaisimpia ovat mm. medullaariset kasvaimet, Leydigin ja Sertolin solukasvaimet. Leydigin solut tuottavat testosteronia. Sertolin solut ovat välttämättömiä spermatogeneesille eli siittiöiden tuotannolle ja kypsyvien siittiöiden ravinnolle.

Näiden kasvainten syytä ei vielä tunneta.

Tiedetään vain joitakin riskitekijöitä, jotka voivat edistää kiveskasvainten kehittymistä.

Nämä kasvaimet syntyvät hyvin nuorella iällä, joten jotkin riskitekijät voivat olla olemassa jo kohdunsisäisenä aikana eli raskauden aikana.

Vakavin vaikuttava tekijä on raskaana olevan äidin sukupuolihormonien häiriö.

Toinen merkittävä riskitekijä kivessyövälle, mutta vasta pojan syntymän jälkeen, on kiveksen kehittymättömyys (eli kivesretentio tai kryptorkeus).

Kryptorchidismi (retentio testis) on nimitys kivekselle, joka ei laskeudu kivespussiin. Se on suhteellisen yleinen kehityshäiriö, joka vaikuttaa poikiin. Kivesten retentiossa kivespussin toinen puoli (tai jopa molemmat puolet) on todellisuudessa tyhjä.

Noin 5 %:lla ennenaikaisista vastasyntyneistä on kryptorchidismi. Ensimmäisen elinvuoden jälkeen määrä laskee vain 1 %:iin.

Tämä johtuu siitä, että 6. kuukauteen mennessä kivekset laskeutuvat spontaanisti lähes kaikilla vauvoilla. Tämän jälkeen kivesten retentio on hyvin harvinaista, mutta jos sitä esiintyy, sen pitäisi parantua 18 kuukauteen mennessä.

Kryptorchismin hoito on kaksiosainen. Jos kives voidaan tunnustella, suoritetaan nivusista orkidopexia. Jos kives ei ole tunnusteltavissa, tarvitaan diagnostinen laparoskopia kiveksen "paikallistamiseksi".

Riippuen kiveksen sijainnin tyypistä jatketaan sitten kirurgista hoitoa.

Muita kivessyövän riskitekijöitä ovat mm:

• geneettiset vaikutukset, syöpätaudit suvussa
• nivustyrä
• orkisiitin eli kivestulehduksen, esim. sikotaudin, voittaminen
• sukuelinten alueelle kohdistunut trauma
• kiveksen alueella tai toissijaisessa kiveksessä aiemmin todettu kivessyöpä

Pahanlaatuinen kiveskasvain aiheuttaa harvoin kipua. Koska kives on vain kivespussin ihon peitossa, kasvain voi pian tuntua tuntoaistissa.

Kiveksen säännöllinen itsetutkimus on siksi erittäin tärkeää tämän pahanlaatuisen taudin myöhäisvaiheiden ja sen etäpesäkkeiden leviämisen ympäröiviin elimiin ehkäisemiseksi.

Ensimmäinen merkki kasvaimesta on kivespussissa tuntuva, kiinteä ja suurentuva sisältö. Se voi olla pinnaltaan kuhmurainen tai sileä. Kiinteä kyhmy kivespussissa ei ole kivulias.

Kiveksen pahanlaatuinen kasvain aiheuttaa harvoin kipua. Jos kipua esiintyy, se paikallistuu yleensä alavatsalle. Se voi johtua painavamman kiveksen vetämisestä.

Jos kasvain aiheuttaa kipua kivespussissa, kipu on useimmiten tylsää. Harvoin voi esiintyä terävää ja jyrkkää kipua esimerkiksi kasvaimeen tulleen verenvuodon vuoksi.

Toinen miehen sukupuolirauhasen kasvaimen oire on libidon menetys (eli yhdyntähalun menetys) ja hedelmättömyys.

Kivessyövän erityisenä oireena voi olla myös gynekomastia eli miehen rintarauhasten suurentuminen. Tämä oire voi ilmetä jo ennen kuin itse kiveskasvain havaitaan.

Kiveskasvaimet etäpesäkkeitä varhain. Siksi on tavallista, että etäpesäkkeiden oireet ovat ensimmäisiä taudin merkkejä. Ensimmäiset etäpesäkkeet ilmaantuvat läheisiin imusolmukkeisiin. Suurentuneet ja kovettuneet solmut voivat olla tunnusteltavissa nivusissa.

Epäspesifinen kipu voi johtua vatsan, munuaisten ja ristiluun metastaattisolmukkeista.

Ensimmäiset etäpesäkkeet kaukaisiin elimiin leviävät hematogeenisesti (eli veren välityksellä), yleisimmin keuhkoihin.

Keuhkoihin levinneiden etäpesäkkeiden aiheuttamia oireita ovat muun muassa:

• yskä
• hengitysvaikeudet
• fyysisen rasituksen sietämättömyys
• liiallinen väsymys
• selittämätön nopea laihtuminen

Keuhkojen lisäksi etäpesäkkeet voivat vaikuttaa luihin, aivoihin, maksaan, munuaisiin, lisämunuaisiin, lihaksiin, pernaan, eturauhaseen, sydämeen ja jopa silmään.

Diagnoosin perustana on kivespussin (scrotum) tutkiminen tunnustelemalla.

Se suoritetaan tunnustelemalla varovasti molempien käsien sormilla sekä makuuasennossa että seisten. Kivespussin molemmat puolet tutkitaan, eli molemmat kivekset erikseen.

Kivekset sijaitsevat kivespussissa etupuolella. Lisäkivekset, jotka ovat pehmeämmän tuntuisia, sijaitsevat kivesten takana. Rauhaset voidaan työntää varovasti erilleen peukalolla ja tutkia yksitellen.

Kivespussin ultraäänitutkimus (USG) on luotettava ja helppokäyttöinen kuvantamistutkimus. Sen etuna on kivespussin helppo saavutettavuus ja kivesten sijainti lähellä pintaa, aivan ihon alla. Lisäksi ultraääni ei rasita herkkiä rauhasia radioaktiivisella säteilyllä.

Kiveskasvaimet on helppo havaita. Seminoomat ovat terveeseen kudokseen verrattuna hypoekaikuisia (ympäröivää kudosta tummempia), ja ne erottuvat hyvin ja terävästi ympäröivästä alueesta.

Muut kuin seminomatoottiset kasvaimet voivat olla hypoekaikuisia mutta myös hyperechogeenisiä. Tämä viittaa kasvaimen teratooma-komponenttiin (teratooma - kasvain, joka on muodostunut muista kudoksista, esim. hampaista, hiuksista tai kynsistä peräisin olevista soluista).

Keuhkojen etäpesäkkeiden diagnosoinnissa kultainen standardi on tavanomainen rintakehän röntgenkuvaus, joka osoittaa hyvin seminooman etäpesäkkeet. Herkin tutkimus muiden kuin seminooman etäpesäkkeiden varalta on keuhkojen tietokonetomografia, joka paljastaa pienetkin etäpesäkkeet.

Keuhkojen lisäksi CT:ssä näkyvät myös luustometastaasit tai yli 15 mm:n suuruiset metastaattiset imusolmukkeet.

Aivojen magneettikuvaus on paras kuvantamismenetelmä aivojen etäpesäkkeiden havaitsemiseksi, ja silmäkuopan magneettikuvauksesta voi olla hyötyä, jos silmä on sairastunut.

Vaikka kyseessä on harvinainen sairaus, se voi kehittyä nopeasti ja edetä nopeasti pitkälle edenneeseen vaiheeseen.

Ei ole harvinaista, että etäpesäkkeitä on jo diagnoosihetkellä läheisissä imusolmukkeissa. Pahimmissa tapauksissa etäpesäkkeitä voi olla myös kaukaisissa elimissä, kuten keuhkoissa, maksassa tai aivoissa.

Nykyaikaisten hoitovaihtoehtojen, kuten sädehoidon tai tehokkaan kemoterapian, ansiosta tämän syövän ennuste on suhteellisen hyvä, jos se diagnosoidaan varhain.

Jos tauti diagnosoidaan viimeisessä vaiheessa IV (eli etäpesäkkeet) ja aloitetaan pelastava solunsalpaajahoito, jopa ¼ potilaista voi parantua ja remissiota.

Jos tauti uusiutuu, jopa 30 % miehistä paranee onnistuneesti.

Ennaltaehkäisy

Kivessyöpä on nuoruusiän sairaus. Se vaikuttaa terveisiin miehiin heidän hedelmällisessä iässään ja haittaa merkittävästi nuoren miehen täysipainoista elämää.

Ensimmäinen askel tämän taudin ehkäisyssä on huolehtia kivesten oikeasta anatomisesta asennosta jo esipuberteetti-iässä eikä odottaa kivesten laskeutumista murrosikään asti.

Jos kives ei laskeudu edes murrosikään mennessä, on tarpeen suorittaa orkiektomia.

Toinen, yhtä tärkeä vaihe on opastaa nuoria miehiä kivesten asianmukaiseen ja säännölliseen itsetutkimukseen.

Valistus on tärkeää myös lastenlääkäreille, joiden olisi tutkittava kivekset säännöllisesti ja kaikille yli 15-vuotiaille miespotilaille.

Lue myös

• MOVEMBER = MARRASKUU - miesten terveys- ja ennaltaehkäisykuu
• Eturauhassyöpä: syyt ja ensimmäiset oireet. Mikä on hoidon ennuste?
• Mikä on eturauhanen: Mitkä ovat mahdolliset sairaudet + Miten se pidetään terveenä?