Hyperparatyreoosi ja hypoparatyreoosi: lisäkilpirauhasten sairaudet.

Hyperparatyreoosi ja hypoparatyreoosi ovat kaksi nimeä sairaustilalle, joka koostuu lisäkilpirauhashormonin, lisäkilpirauhashormonin, muuttuneesta tuotannosta. Mitä ne tarkoittavat, miksi niitä esiintyy ja miten ne ilmenevät tai hoidetaan?

Lisäkilpirauhashormoni on lisäkilpirauhasten erittämä hormoni. Se on ratkaisevan tärkeä kahden kivennäisaineen - kalsiumin ja fosforin - tasapainon säätelyssä elimistössä.

Hypoparatyroidismi on tila, jossa elimistö tuottaa liian vähän lisäkilpirauhashormonia. Tämä johtaa veren epätavallisen alhaisiin kalsiumpitoisuuksiin ja kohonneisiin fosforipitoisuuksiin. Tavallisin ilmenemismuoto on lisääntynyt hermo-lihasärsytys, jota kutsutaan tetaniaksi.

Hyperparatyreoosi on päinvastainen tila, jossa lisäkilpirauhaset tuottavat liian suuria määriä lisäkilpirauhashormonia. Tämä aiheuttaa veren kohonneita kalsiumpitoisuuksia, luuntiheyden vähenemistä, mikä johtaa osteoporoosiin, ja virtsan korkeita kalsiumpitoisuuksia, mikä ilmenee virtsakivien muodostumisena ja munuaiskoliikkina.

Mitä lisäkilpirauhaset ovat, mistä niitä löytyy ja mihin niitä käytetään?

Lisäkilpirauhaset ovat 4 pientä hormonitoimintaa harjoittavaa rauhasta, jotka sijaitsevat kilpirauhasen takaosassa. Niiden fysiologinen koko ja muoto muistuttavat linssiä.

Nämä pienet rauhaset ylläpitävät elimistön tasapainoista kalsium- ja fosforitasoa "sammuttamalla" tai "käynnistämällä" lisäkilpirauhashormonin erityksen.

Erittäin tärkeä D-vitamiini osallistuu myös tähän kalsium- ja fosforitasojen säätelyyn ja valvontaan.

Fysiologisissa olosuhteissa tämä järjestelmä on sopusoinnussa ja toimii hyvin.

Kun veren kalsiumpitoisuus laskee tietyn normin alapuolelle, lisäkilpirauhaset vapauttavat riittävästi lisäkilpirauhashormonia normaalin kalsiumpitoisuuden palauttamiseksi.

Lisäkilpirauhashormoni vapauttaa kalsiumia luista,
parantaa kalsiumin imeytymiskykyä ohutsuolesta ja
vähentää virtsaan erittyvän kalsiumin määrää.

Kun veren kalsiumpitoisuus on liian korkea, lisäkilpirauhaset rajoittavat lisäkilpirauhashormonin eritystä, ja veren kalsiumpitoisuus alkaa vähitellen laskea.

Terveiden hampaiden ja luiden ylläpitämisen lisäksi kalsium auttaa hermoimpulssien välittämisessä hermo- ja lihassoluissa. Tämä edistää hermojen asianmukaista toimintaa ja lihasten supistumista.

Kalsiumin ohella toinen mineraali, fosfori, toimii näillä alueilla.

Näiden aineiden harmonian varmistamiseksi elimistössä ja veressä tarvitaan myös vastakkainen säätelijä, joka toimii "vastoin" lisäkilpirauhashormonia. Tämä on kilpirauhasen erittämä kalsiumhormoni ihmiskehossa.

Kohtuullisen päivittäisen kalsiumannoksen tulisi olla 800-1500 mg. Tästä 100-250 mg imeytyy ohutsuolesta.

Kasvun, raskauden tai imetyksen aikana kalsiumin tarve kasvaa huomattavasti.

Kalsiumin merkitys ihmiskehossa:

• Tärkeä luuston ja hampaiden rakenteelle
• Löytyy kaikista kehon nesteistä
• Säätelee neuromuskulaaristen impulssien välittämistä.
• Tärkeä lihasten asianmukaisen supistumisen kannalta
• Aktivoi entsyymejä aineenvaihdunnassa
• Sydämen asianmukainen toiminta
• Osallistuu veren hyytymisprosessiin.
• Auttaa B12-vitamiinin imeytymisessä.

Fosfori ja sen merkitys:

• Auttaa kudosten ja solujen uudistumisessa
• Osallistuu jätetuotteiden suodattamiseen.
• Tärkeä luun ja hampaiden kunnollisen rakenteen kannalta
• Ylläpitää lihasten, munuaisten ja verisuonten toimintaa.
• Osallistuu signaalien välittämiseen hermostossa.

Hypo/hyper - Vähenee/lisääntyy.

Hypoparatyroidismi on tila, jossa lisäkilpirauhasten lisäkilpirauhashormonin eritys on vähentynyt. Koska elimistöstä puuttuu tärkeä kalsium- ja fosforitasojen säätelijä, näiden aineiden välillä vallitsee epäsuhta. Se ilmenee tyypillisin oirein.

Hyperparatyreoosi on lisäkilpirauhashormonin lisääntynyttä tuotantoa. Se voi johtua primaarisesta hyperparatyreoosista tai sekundaarisesta hyperparatyreoosista.

Hyperparatyreoosi/hypoparatyreoosi = lisäkilpirauhasen toiminnan lisääntyminen/väheneminen.

Molempiin tiloihin tunnetaan useita syitä, ja ne jaetaan useisiin eri muotoihin.

Hypoparatyreoosin/alentuneen toiminnan syitä ovat muun muassa...

Iatrogeeniset syyt

Iatrogeeninen syy tarkoittaa tilaa, joka aiheutuu sivuvaikutuksena lääketieteellisen toimenpiteen jälkeen:

• Lisäkilpirauhasten kirurginen poisto (ns. subtotaalinen paratyroidektomia), jossa poistetaan yli 50 % lisäkilpirauhaskudoksesta. Nämä toimenpiteet ovat joko terapeuttisia (hyperparatyreoosin hoidossa) tai lisäkilpirauhaset poistetaan satunnaisesti (kilpirauhaskirurgiassa).

• Verenkierron katkeaminen. Tässä tapauksessa lisäkilpirauhasia ravinnolla varustava verisuoni vaurioituu. Tämä tila voi ilmetä jälleen vahingossa kilpirauhasleikkauksen tai muiden kaulan leikkausten aikana lisäkilpirauhasten lähellä.

• Toinen syy lisäkilpirauhasen toimintahäiriöihin on säteilyaltistuksen aiheuttama vaurio, esimerkiksi Graves-Basedowin taudin hoidon seurauksena radioaktiivisella jodilla tai kilpirauhassyövän hoidossa käytetyn ulkoisen säteilytyksen seurauksena.

Autoimmuunisairaudet

Autoimmuunisairauksissa immuunijärjestelmä hyökkää omia kudoksiaan, tässä tapauksessa lisäkilpirauhaskudosta, vastaan ikään kuin ne olisivat vieraita taudinaiheuttajia.

Autoimmuunitulehdus aiheuttaa laajoja vaurioita lisäkilpirauhasiin, jotka lakkaavat tuottamasta hormoniaan.

Perinnöllinen hypoparatyroidismi

Tämä on taudin perinnöllinen muoto. Lapsi syntyy siten, että hänellä ei ole lisäkilpirauhasia tai niiden toiminta on merkittävästi heikentynyt. Jotkin perinnöllisen hypoparatyreoosin tyypit esiintyvät yhdessä muiden hormoneja tuottavien hormonihormonien perinnöllisten häiriöiden kanssa.

Lisäkilpirauhasten kehityshäiriötä kutsutaan synnynnäiseksi aplasiaksi tai niin sanotuksi De-Georgen oireyhtymäksi. Siihen liittyy kateenkorvan virheellinen kehitys, sydän- ja verenkiertoelimistön synnynnäisiä kehityshäiriöitä ja muita vikoja. Se diagnosoidaan heti lapsen syntymän jälkeen.

Patologiset prosessit elimistössä

Tähän kuuluvat tilat ja sairaudet, joissa esiintyy lisäkilpirauhasten sekundaarista vaurioitumista tai vähenemistä.

Näitä ovat mm:

• Hemokromatoosi eli veren korkea rautapitoisuus.
• Hemosideroosi, veren korkea rautapitoisuus, esim. toistuvien verensiirtojen jälkeen.
• Wilsonin tauti, sairaus, jossa veren kuparipitoisuus on korkea.
• Syöpäkasvainten etäpesäkkeet, esim. rintasyöpä.
• Sarkoidoosi

ohimenevä hypoparatyroidismi

Tätä tilaa voi esiintyä lisäkilpirauhasen adenomaleikkauksen jälkeen, joka on tehty aikaisemman hyperparatyreoosin hoitona. Jäljelle jäänyt rauhanen on estynyt aikaisemman pitkäaikaisen hyperkalsemian vuoksi. Siksi se ei eritä riittävästi lisäkilpirauhashormonia. Toisenlaista ohimenevää hypoparatyreoosia esiintyy vastasyntyneillä, jotka ovat saaneet alkunsa hyperkalsemiaa sairastavilta äideiltä eli äideiltä, joilla on korkeat veren kalsiumarvot.

Hyperparatyreoosin / lisääntyneen tuotannon syitä ovat...

primaarinen hyperparatyreoosi

Primaarinen hyperparatyreoosi on nimitys patologiselle tilalle, jossa itse rauhaset, lisäkilpirauhaset, ovat suoraan vaurioituneet.

Primaarisen hyperparatyreoosin yleisin syy on rauhasen hyvänlaatuinen kasvain eli adenooma.

Muissa tapauksissa yleinen syy on hyperplasia eli kahden tai useamman lisäkilpirauhasen laajentuminen.

Harvinaisempi primaarisen hyperparatyreoosin syy on onkologinen prosessi eli kasvain.

Primaarinen hyperparatyreoosi esiintyy useimmissa tapauksissa satunnaisesti. Joillakin potilailla on kuitenkin geeni, joka altistaa heidät taudille.

Sekundaarinen hyperparatyreoosi

Sekundaarinen hyperparatyreoosi on seurausta jostain muusta sairaudesta, jossa veren kalsiumpitoisuus laskee. Tämä vaikuttaa myöhemmin lisäkilpirauhasten toimintaan.

Alhainen veren kalsiumpitoisuus on merkki siitä, että lisäkilpirauhaset alkavat tuottaa suuria määriä lisäkilpirauhashormonia kalsiumpitoisuuden ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi.

Sekundaarisen hyperparatyreoosin kehittymiseen johtavia tekijöitä ovat mm. seuraavat:

• Vakava kalsiumin puute, joka johtuu riittämättömästä kalsiumin saannista ravinnosta tai ohutsuolen tai mahalaukun leikkauksen (bariatrinen leikkaus) jälkeen, jolloin tämän kivennäisaineen imeytyminen ravinnosta on heikentynyt.
• Vakava D-vitamiinin puute, joka auttaa ylläpitämään veren normaalia kalsiumpitoisuutta ja edistää ravinnosta saadun kalsiumin imeytymistä suolistossa. Elimistö voi syntetisoida D-vitamiinia, kun iho altistuu auringonvalolle. Elimistö saa sitä myös ravinnosta tai erilaisista lisäravinteista.
• Krooninen munuaisten vajaatoiminta on yleisin syy sekundaariseen hyperparatyreoosiin. Terveet munuaiset muuttavat D-vitamiinin muotoon, jota elimistö voi käyttää. Vaurioituneet munuaiset eivät pysty tuottamaan tätä D-vitamiinin muotoa. Tämä aiheuttaa veren kalsiumin laskun ja sen seurauksena lisäkilpirauhashormonin tuotannon lisääntymisen.

Tertiäärinen hyperparatyreoosi

Joissakin tapauksissa lisäkilpirauhaset alkavat laajentua spontaanisti ja tuottavat lisääntyneitä määriä lisäkilpirauhashormonia. Näin on erityisesti silloin, kun potilas kärsii pitkäaikaisesta sekundaarisesta hyperparatyreoosista, useimmiten munuaisten vajaatoiminnan loppuvaiheessa.

Tämä vaihe ei enää reagoi mihinkään konservatiiviseen hoitoon, eikä veren kalsiumpitoisuuksia voida alentaa.

Tertiääristä hyperparatyreoosia sairastavat potilaat tarvitsevat lisäkilpirauhasten kirurgisen poiston.

Molemmat tilat eroavat toisistaan ilmenemismuodoissaan.

Hypoparatyroidismin oireet

Hypoparatyroidismi ilmenee veren alhaisena kalsiumpitoisuutena, joka liittyy taudin oireisiin.

Kalsiumaineenvaihdunnan häiriö, joka johtuu fosfaatin virtsaan erittymisen vähenemisestä ja kalsiumin vähentyneestä mobilisoitumisesta luista:

• Hypokalsemia (alhainen veren kalsiumpitoisuus).
• Hypokalsiuria (kalsiumin vähentynyt erittyminen munuaisten ja virtsan kautta).
• Hyperfosfatemia (korkea veren fosforipitoisuus).
• Hypofosfatasuria (fosforin vähentynyt erittyminen virtsaan).

Neurologiset oireet ovat osoitus häiriintyneistä kalsiumpitoisuuksista solun sisällä ja soluvälitilassa. Kalsiumin kulkeutuminen solukalvojen läpi varmistaa signaalien välittämisen solujen välillä, erityisesti hermokudoksessa ja lihaksissa.

Veren kokonaiskalsiumpitoisuuden lasku aiheuttaa muutoksen kalsiumin tasapainossa solun sisällä ja ulkopuolella. Tämä johtaa yliherkistymiseen eli solujen lisääntyneeseen valmiuteen ja yliherkkyyteen hermoärsykkeille.

Kliiniset ilmenemismuodot ovat seuraavat:

• kivuliaat tooniset kouristukset - lihaskipu tai kouristukset jaloissa, jalkaterissä tai kasvoissa, lihasten nykiminen, erityisesti suun ympärillä, mutta myös käsissä, käsivarsissa ja kaulassa.
• parestesiat - pistely tai kirvely sormenpäissä, jaloissa ja huulissa.
• viskeraalinen tetania - vatsan ja suoliston kouristukset.
• väsymys tai heikkous

Tetania on nimitys, joka annetaan lisääntyneen neuromuskulaarisen herätettävyyden kliiniselle ilmenemismuodolle. Kun tetania johtuu hypoparatyreoosista ja lisäkilpirauhasen vaurioitumisesta, sitä kutsutaan lisäkilpirauhasen tetaniaksi.

Ilmenemismuotona ovat kivuliaat spontaanit tetaniset lihaskouristukset. Tetania ilmenee ja sitä voivat pahentaa emotionaalinen stressi, fyysinen aktiivisuus ja hyperventilaatio. Näissä tilanteissa syntyy hengitysalkaloosi, joka johtaa veren kalsiumpitoisuuden vielä voimakkaampaan laskuun.

Muita tetanian neurologisia oireita ovat:

• kova päänsärky.
• epileptiset kohtaukset
• papilödeema, johon liittyy kallonsisäisen paineen nousu, joka voi jäljitellä kallonsisäistä kasvainta.
• kalkkisaarekkeet kallossa, jotka näkyvät kallon röntgenkuvassa noin viidenneksellä potilaista.

Muita hypoparatyroidismiin liittyviä oireita voivat olla mm:

• kivuliaat kuukautiset
• kuiva, ihottumainen iho
• hidas hiusten kasvu, hiustenlähtö ja hiustenlähtö, joka voi johtaa hiustenlähtöön (kaljuuntuminen).
• kynsien poikittainen raidoitus, valkoiset läiskät kynsissä (leukonykiat) ja hauraat kynnet.
• masennus tai ahdistuneisuus

Hyperparatyreoosin oireet

Primaarinen hyperparatyreoosi diagnosoidaan useimmissa tapauksissa ennen häiriön ensimmäisten oireiden ilmaantumista. Tämä johtuu siitä, että kohonnut kalsiumpitoisuus havaitaan rutiiniverikokeessa.

Oireiden ilmaantuminen on jo merkki muiden elinten vaurioista tai toimintahäiriöistä. Nämä elinten vauriot tai toimintahäiriöt johtuvat veren ja virtsan korkeista kalsiumpitoisuuksista ja luiden kalsiumin puutteesta.

Oireet vaihtelevat lievistä ja epäspesifisistä vakaviin ja vaikeisiin:

• Harva luusto, joka murtuu helposti, on merkki osteoporoosista.
• Munuaiskivet johtuvat liiallisesta kalsiumin määrästä virtsassa. Kalsium muodostuu pieniksi, koviksi kerrostumiksi. Munuaiskivien oireena on valtava kipu, joka aiheutuu kiven kulkeutumisesta virtsateiden läpi. Tätä tilaa kutsutaan munuaiskoliikiksi.
• Polyuria eli suurten virtsamäärien virtsaaminen.
• Vatsakipu
• Väsymysoireyhtymä ja heikkous
• Masennus
• Muistihäiriöt
• Nivelkipu (artralgia)
• Tauti
• Pahoinvointi, oksentelu, ruokahaluttomuus ja laihtuminen.
• Sydän- ja verenkiertoelimistön ongelmat, esim. korkea verenpaine, sydämen rytmihäiriöt jne.
• Vastasyntyneen hypoparatyroidismi - alhaiset kalsiumarvot vastasyntyneillä äideillä, joilla on raskauden aikana hoitamaton vaikea hyperparatyreoosi.

Minkä tahansa sairauden diagnoosin perustana on potilaan vaikeuksien perusteellinen selvittäminen.

Seuraava vaihe on veren laboratoriotutkimus.

Alhainen kalsium-, alhainen lisäkilpirauhashormoni- ja korkea fosforipitoisuus veressä viittaavat siihen, että kyseessä saattaa olla hypoparatyroidismi. Myös alhainen magnesiumpitoisuus veressä voi aiheuttaa alhaisen kalsiumpitoisuuden.

Seuraava laboratoriotutkimus on virtsa. Lisäkilpirauhashormoni vaikuttaa munuaisiin estääkseen kalsiumin liiallisen erittymisen virtsaan. Siksi lisäkilpirauhashormonin puutteessa virtsasta saattaa löytyä enemmän erittyvää kalsiumia.

Apuvälineenä ja nopeana testinä on elektrokardiogrammi (EKG), jolla tarkistetaan sydämen rytmi ja poimitaan mahdolliset rytmihäiriöt eli sydämen rytmihäiriöt.

Korkeat veren kalsiumpitoisuudet ja kohonneet lisäkilpirauhashormonipitoisuudet viittaavat hyperparatyreoosiin.

Diagnoosi voidaan vahvistaa muilla testeillä, mm:

• Röntgendiagnostiikka - Dual-energy X-ray absorptiometry eli DXA (dual-emission X-ray absorptiometry) on tutkimus, jolla diagnosoidaan ja seurataan osteoporoosia. Kumpikin kahdesta säteilyenergiasta absorboituu eri tavalla luukudokseen ja eri tavalla lihakseen ja rasvaan. Tämä auttaa erottamaan luun ja pehmytkudoksen toisistaan. Tutkimus antaa tietoa luuntiheydestä eli luihin varastoituneen kalsiumin määrästä. Tutkimuksessa tutkitaan ainakin kaksi aluetta, lonkkaluu ja reisiluu.
• Virtsan 24 tunnin keräyskoe antaa tietoa munuaisten toiminnasta. Virtsaan erittyvän kalsiumin määrää seurataan.
• Vatsan ja pienen lantion magneetti- tai tietokonetomografia, jossa keskitytään munuaisten alueeseen. Munuaiskivet tai muut munuaisiin vaikuttavat patologiat voidaan nähdä.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan kulku riippuu pääasiassa potilaan iästä ja siihen liittyvistä sairauksista.

Tetania yhtenä pääoireena voi alkaa hiipivästi. Lievän epämukavuuden jakson korvaa jyrkkä tetaniakohtaus, johon liittyy merkittävää emotionaalista stressiä, hyperventilaatiota tai muuta elimistön dekompensaatiota.

Hyperparatyreoosi on yleensä satunnainen löydös potilailla, joilla on korkea kalsiumpitoisuus rutiininomaisessa laskimoveritutkimuksessa.

Tento článok vznikol vďaka podpore spoločnosti Hemp Point CBD Slovensko.