Huntingtonin taudin hoito: lääkitys? Psykoterapia ja perheen tuki ovat avainasemassa.

Sairaus on tällä hetkellä parantumaton, vaikka lääketieteen kehitys on ollut huomattavaa. Riittävä psykologinen tuki on siksi tärkeää, ja psykologin konsultaatio on suositeltavaa. Sairaus vaikuttaa koko perheeseen, ei vain yksilöön, ja psyykkiset ja motoriset muutokset etenevät vammautumiseen. Kysymys viallisen geenin siirtymisestä lapsille nousee esiin.

Tällä hetkellä ei ole olemassa hoitoa, joka korjaisi tai parantaisi mutatoituneita geenejä. Neuroprotektiivisia aineita, jotka hidastaisivat taudin etenemistä, tutkitaan myös, mutta toistaiseksi tuloksetta.

Hoidossa keskitytäänkin kahteen osa-alueeseen, nimittäin taudin ei-toivottujen oireiden tukahduttamiseen ja potilaan psykologiseen tukeen tai psykiatriseen hoitoon. Tahattomat liikkeet, erityisesti raajojen tai kasvojen liikkeet, tukahdutetaan. Sairastuneelle henkilölle annetaan lääkitystä.

Neuroleptien ryhmään kuuluvia aineita käytetään. Myös masennuslääkkeiden ja anksiolyyttien ryhmään kuuluvia lääkkeitä voidaan määrätä parantamaan sairastuneen psyykkistä tilaa. Myös puheterapeutin kanssa käytävät konsultaatiot ja harjoitukset ovat aiheellisia.

Tämän jälkeen hoitotyö on tärkeää. Itsenäistymisen rajoittumisen perusteella esiintyy syömishäiriöitä. Yhdessä nielemisvaikeuksien ja ruoan yskimisen kanssa tilaa vaikeuttaa aliravitsemus (malnutritio) ja potilas menettää painoaan.

Tänä aikana tarvitaan letkuruokintaa. Kuten PEG (perkutaaninen endoskooppinen gastrostomia), joka on vatsan seinämän läpi vatsaan työnnettävä koetin. Myöhemmässä vaiheessa tarvitaan kokopäivätoimista hoitoa kodin ulkopuolisessa laitoksessa.

Muuta hoitoa ei tällä hetkellä ole mahdollista toteuttaa. Nykyaikainen lääketiede ei vielä tiedä vastausta siihen, miten tämä ja muut geneettiset DNA-muodonmuutokset voidaan korjata.