Miten endokardiittia hoidetaan? Lääkkeillä, antibiooteilla vai leikkauksella?

Hoito valitaan perusteellisen diagnoosin perusteella. Jos kyseessä on vakava taudinkulku, antibioottihoito annetaan välittömästi eikä laboratoriotuloksia odoteta.

Näin ollen infektiivisessä endokardiitissa annetaan antibioottihoitoa tai hoitoa sieni- ja muita mikro-organismeja vastaan. Lievässä taudinkuvassa antibioottihoito annetaan mikro-organismien ja antibioottiherkkyyden arvioinnin perusteella.

Antibioottihoito voi kestää 4-6 viikkoa. Antotapa ilmoitetaan diagnoosin yhteydessä tehtyjen löydösten perusteella.

Plus.

Farmakologiseen hoitoon kuuluu mm:

  • Sydämen tukeminen
  • korkean verenpaineen ja rytmihäiriöiden ehkäisy
  • tulehduskipulääkitys, kortikosteroidit.
  • oireenmukainen hoito, kipu, kohonnut ruumiinlämpö
  • Liitännäiskomplikaatiot vaativat erityishoitoa aiheuttamiensa ongelmien mukaan.
    • sydämen vajaatoiminta
    • sydäninfarkti
    • aivohalvaus
    • munuaisten vajaatoiminta
    • embolisaatio
    • ja muut
  • perussairauden hoito
  • vitamiinit

Myös kuuriluonteiset toimenpiteet ovat tärkeitä, erityisesti liikunnan rajoittaminen ja kohtalaisen ja raskaan liikunnan välttäminen.

Kirurginen hoito valitaan huolellisen arvioinnin jälkeen. Leikkaus on kuitenkin parasta tehdä ennen kuin sydän on vaurioitunut. Indikaatio on läppävamma, johon liittyy myöhemmin sydämen vajaatoiminta.

Esimerkkejä varhaisen kirurgisen hoidon indikaatioista ovat:

  • akuutti läppävika - joka johtaa sydämen vajaatoimintaan
    • aortan tai mitraalin läppä
  • infektion jatkuminen 7-10 vuorokauden antibioottihoidon jälkeen
  • tietyt tiettyjen mikro-organismien aiheuttamat infektiot (sienet, Coxiella, Staphylococcus, Brucella).
  • toistuvat embolisaatiot
  • obstruktioon (tukkeutumiseen) johtavat kasvustot.

Leikkauksen tavoitteena on poistaa infektoituneet kasvustot ja vaurioitunut läppä ja korvata se tekoproteesilla.

Näissä tapauksissa leikkaus on hengenpelastava toimenpide.

Ennuste riippuu endokardiitin varhaisesta diagnoosista ja varhaisesta hoidosta. Tietenkin myös perussyillä on merkitystä.

Ennaltaehkäisyyn kuuluu mm:

  • Riittävä suuhygienia
  • sairaiden hampaiden ja iensairauksien hammashoito
  • suuontelon, nielurisojen ja ylähengitysteiden infektioiden riittävä hoito
  • varhainen tutkiminen oireiden ilmaantuessa
  • ihoinfektioiden asianmukainen hoito, myös lävistysten ja tatuointien jälkeen.
fjaa Facebookissa