Aksiaalinen spondylartriitti: mitkä ovat tulehduksen syyt, mitä oireita sillä on?

Aksiaalinen spondylartriitti on krooninen reumaattinen tulehdussairaus, joka vaikuttaa pääasiassa tuki- ja liikuntaelimistön aksiaaliseen osaan, mistä nimi axial = aksiaalinen.

Tarkemmin sanottuna sillä tarkoitetaan selkärankaa ja SI-niveliä eli sacroiliac-niveliä.

Muiden spondylartriittien ja reumasairauksien tapaan taudin muutokset vaikuttavat myös muihin kehon osiin.

Alaraajojen nivelet kärsivät suuremmassa määrin. Luu vaurioituu ja myös ympäröivät pehmeät rakenteet, kuten rusto ja jänteiden kiinnikkeet. Myös sormien turvotus voi olla läsnä.

Jänteen tulehdus = entesiitti.
Sormien turvotus = daktyliitti.

Luukudokseen vaikuttaa tiheyden oheneminen (osteoporoosi) ja luun tuhoutumiseen liittyy uuden luukudoksen muodostumista eli erilaisten kasvustojen muodostumista.

Lue myös artikkeli.

Jos kyseessä on luun ulkopuolinen vaurio, se koskee ihoa, silmiä ja suolistoa.

Spondylartriittia voi esiintyä useina kliinisinä muotoina, esim:

• selkärankareuma
• reaktiivinen spondyloartriitti
• psoriaasiartriitti
• suolen epäspesifiseen tulehdukseen liittyvä niveltulehdus, ns. enteropaattinen niveltulehdus.
• juveniili spondyloartriitti
• epäspesifinen spondyloartriitti

Tähän spondyloartriittiryhmään liittyy näyttöä HLA-B27-antigeenin esiintymisestä.
Seerumin kohonneista reumatekijäpitoisuuksista ei kuitenkaan ole näyttöä.

Mikä on HLA-B27-antigeeni?

HLA

HLA = tarkoittaa ihmisillä major histocompatibility complex -nimitystä Major Histocompatibility Complex MHC:stä.

Tärkeä elimistön kyky tunnistaa kehon omia tai vaurioituneita ja vieraita aineita.

HLA-järjestelmä sijaitsee kromosomin 6 lyhyessä haarassa. Siitä käytetään myös nimitystä ihmisen leukosyyttiantigeeni - HLA-kompleksi.

Immuunivasteessa se auttaa erottamaan elimistön omat aineet vieraista aineista, kuten bakteereista ja viruksista.

HLA:ta on useita eri tyyppejä - A, B, C, D, DR.

HLA-B-antigeeni on kalvoantigeeni, jota esiintyy erilaisissa autoimmuunisairauksissa. Antigeeni on vasta-aineiden tuotannon ja elimistön immuunivasteen taustalla oleva aine.

HLA-B27 esiintyy Bechterewin taudissa, HLA-B8 autoimmuunisessa kilpirauhastulehduksessa, HLA-Cw6 psoriaasissa, HLA-DR2 multippeliskleroosissa, HLA-DQ2 keliakiassa ...

Aksiaalinen spondyloartriitti

Tämä tyyppi tarkoittaa spondyloartriittia, jossa SI-nivelet ja selkäranka ovat vallitsevasti osallisina.

Arvioitu esiintyvyys väestössä on 1-2 %.

Muotoa, joka ilmenee niveltulehduksena, jänteiden vaurioitumisena ja sormien turvotuksena, kutsutaan perifeeriseksi spondylartriitiksi.

Aksiaalisessa spondylartriitissa erotetaan kaksi tyyppiä sen mukaan, miten se näkyy tavanomaisissa röntgenkuvissa.

1. Röntgenkuvaamaton muoto, aksiaalinen spondylartriitti ilman röntgenologista näyttöä selkärankareumasta.

2. Röntgenologinen muoto, selkärankareuma. Röntgenkuvissa on näyttöä tulehduksesta ja selkärangan vaurioista.

Vaikuttaa useammin miehiin.

ASAS (Assessment of SpondyloArthritis International Society) jakaa spondyloartriitin aksiaaliseen ja perifeeriseen muotoon.

Aksiaaliseen muotoon luokitellaan selkärankareuma, jossa on muutoksia röntgenlöydöksissä, ja röntgenkuvaamaton aksiaalinen spondylartriitti, jota kutsutaan myös röntgenkuvaamattomaksi aksiaaliseksi spondyloartriitiksi.

Kyseessä on sairaus, jolle on ominaista reumasairauden oireet, mutta joka ei vielä näy tavanomaisissa röntgenlöydöksissä, nimittäin selkärangassa ja ristiluunivelessä.

Aksiaalinen spondylartriitti = selkärangan autoimmuunitulehduksen varhaisvaihe.

Lyhyet tiedot selkärangasta ja SI-nivelestä

Selkäranka on elimistön tuki- ja liikuntakyvyn kannalta tärkeä. Se kantaa koko kehon painon ja on tärkeä myös liikkeessä.

Se koostuu pienistä luista eli nikamista. Yhdistämällä ne toisiinsa muodostuu toiminnallinen laite.

Ihmisellä on 33 tai 34 nikamaa.

Niiden sijainnista riippuen niistä käytetään nimitystä:

1. kaularangan nikamat - 7 nikamaa, joista käytetään nimitystä nikamat C1-7.
2. rintanikamat - 12 rintanikamaa, joihin kylkiluut kiinnittyvät, nikamat Thoracicae Th1-Th12.
3. Lannenikamat - 5 nikamaa L1-L5, vertebrae lumbales.
4. ristinikamat - 5-6 nikamaa, S1-S5 tai (S6) = nikamat Sacrales
   muodostavat ristiluun - os sacrum.
5. Coccyx - 4 tai 5 nikamaa nikamat Coccygeae Co1-Co4 (Co5).

Nikamat ovat yhteydessä toisiinsa useilla mekanismeilla ja rakenteilla.

Tämä yhteys tapahtuu mm:

A. Nikamien väliset nivelet, jotka ovat pieniä nivellevyjä, jotka mahdollistavat selkärangan liikkuvuuden. Ne sijaitsevat nikaman nivelsiteessä (processus articulares), nikaman jalan (pedicle) takana. Nivelessä on rustoa.

Nikamien väliset nivelet (fasettinivelet) ovat vastuussa liikkeestä, sen laajuudesta ja myös selkärangan vakaudesta.

B. Välilevyt. Ne sijaitsevat nikamien välissä ja yhdistävät ne toisiinsa. Ne ovat iskunvaimentimia.

Ne toimivat myös iskunvaimentimina muille liikkeen aikana syntyville fysikaalisille voimille (veto- tai puristusvoimille). Ne jakautuvat nikaman koko pinnalle. Liikkuvuuden lisäksi ne vastaavat myös selkärangan vakaudesta.

Ne sisältävät annuluksen ja ytimen. Epätasaisessa ja pitkäaikaisessa kuormituksessa on riski välilevytyrästä.

Lisää mielenkiintoista tietoa välilevyistä on esitetty artikkelissa Välilevyn pullistuma.

C. Ligamentit eli nivelsiteet. Nivelsiteet sijaitsevat vierekkäisten nikamien välissä, ja niitä kutsutaan lyhyiksi nivelsiteiksi. Myöhemmin myös pitkin pituuttaan esiintyvät pitkät nivelsiteet jäykistävät ja yhdistävät selkärankaa.

D. Selän lihakset ja lihaskorsetti. Ne osallistuvat sekä asentoon että liikkeisiin. Kyseessä ovat paravertebralihakset, jotka muodostavat sekä nivelen jäykät että joustavat osat.

Vartalon lihakset, kuten pallea, vatsalihakset, selkälihakset, lantionpohjan lihakset ja alaraajojen lihakset, ovat tärkeä osa asennonmuodostusta, ihmisen ryhtiä ja liikemekanismeja.

E. Erityiset yhteydet, joita esiintyy ristiselkärangassa ja ristiluussa. Nämä ovat esimerkiksi ristiluun nikamien väliset yhteydet luutuvat. Nikamat sulautuvat (liikkumattomiksi) ja muodostavat ristiluun.

SI-nivelet ovat ristiluunivelet

Ristiluunivelet (sacroiliac-nivelet) muodostavat yhteyden selkärangan ja lantion välille.

Niiden muoto on epäsäännöllinen ja epätasainen, ja niissä on monia reunoja ja painaumia. Niitä verrataan muodoltaan korvaan.

Niillä on pääasiassa stabiloiva tehtävä, ja nivelessä on vain minimaalinen, 2-4 millimetrin liike.

Viime aikoihin asti niitä pidettiin täysin liikkumattomina.

Ne osallistuvat selkärangan, lantion ja alaraajojen väliseen staattiseen ja tasapainoiseen toimintaan.

Tähän kehon osaan kohdistuu suuria staattisia ja dynaamisia kuormituksia. SI-nivelet vaimentavat iskuja ja rasituksia. Ne siirtävät fyysisiä voimia ylävartalosta lantioon ja alaraajoihin.

Ne ovat osasyyllisiä alaselkään ja alaselkään paikallistettuun kipuun.
Lisätietoja on artikkelissa: SI-nivelen tukos.

Taudin syitä ei tunneta.

Geneettinen vaikutus ja HLA-B27-antigeenin esiintyminen ovat tärkeitä. Myös geneettisen alttiuden + bakteerien ja ympäristötekijöiden osuutta pidetään mahdollisena. Lue myös: Nivelreuma.

Viitattu:
Noin joka kolmannella henkilöllä, jolla on positiivinen HLA-B27-antigeeni, on aksiaalinen spondylartriitti.

Aksiaalinen spondylartriitti on autoimmuunisairaus. Tämä tarkoittaa, että siinä on osallisena liioiteltu ja sairaalloinen immuunireaktio elimistön omia soluja kohtaan. Kyseessä ei ole infektion laukaisema tulehdusreaktio.

HLA-B27-antigeenin esiintymisellä ja samanaikaisella reumatekijöiden puuttumisella on merkitystä diagnoosissa.

Ei-radiologisen aksiaalisen spondylartriitin on todettu koskettavan yhtä paljon miehiä ja naisia. Vain joissakin tapauksissa se etenee selkärankareumaksi, joka on yleisempi miehillä.

Ankyloosi = sairausprosessi, jonka seurauksena syntyy nivelside- tai luinen yhteys.
Tämä yhteys korvaa alkuperäisen terveen kudoksen.
Se aiheuttaa nivelen tai selkärangan jäykkyyttä ja liikuntakyvyn menetystä.

Taudin oireita hallitsevat selän, lonkkien, alaselän ja lähialueiden kipu.

Yleisesti ottaen:

Useimmissa tapauksissa selkäkipu on akuutti ongelma. Siihen liittyy lihasjäykkyyttä, heikentynyt liikkuvuus, jonka voimakkuus pahenee liikkeiden aikana. Ongelmat häviävät lyhyessä ajassa.

Vastakohtana on krooninen kipu. Silti vain osa koko akuutista ongelmasta kehittyy pitkäaikaiseksi ongelmaksi. Kirjoitamme selkäkivusta myös artikkelissa Vertebrogeeninen algeettinen oireyhtymä.

Ja kerrotaan, että...

Vain viidellä prosentilla pitkittyneiden ongelmien ryhmästä esiintyy aksiaalista spondylartriittia.

Aksiaalisessa spondylartriitissa tyypillistä on tulehduskipu.

Tulehduskivulle on ominaista:

• lepokipu
• voimakkain voimakkuus
  • yöllä
  • unen aikana
  • unesta herääminen
  • aamulla heräämisen jälkeen
• nivelten, selkärangan aamujäykkyys
• kipu lievittyy aktiivisuudella, liikunnalla, lämmittelyllä.

Kipua esiintyy useimmiten lannerangan alueella, ristiluussa, lonkissa ja pakaralihasten (pakaroiden) yläosassa = selkärangan alaosassa.
Yleensä kivun alkaminen on hidasta, pitkäkestoista. Se on hiipivää, mutta sitkeää.

Ongelmat alkavat nuorella iällä, 25-vuotiaasta ja ennen 45 vuoden ikää.

ASAS-ryhmä luettelee 5 kriteeriä tulehdukselliselle selkäkivulle:

1. alle 40 vuoden ikä ensimmäisten oireiden ilmaantuessa.
2. asteittainen ja pitkittynyt alkaminen, ei teräviä jyrkkiä kipuja kuten radikulopatiassa.
3. paraneminen lämmittelyn jälkeen
4. ei helpotusta levossa, päinvastoin voimakkuuden lisääntyminen.
5. kipu esiintyy yöllä, kun herääminen unesta

Joista vähintään 4 oiretta = tulehduskipu.

Ilmoitettu liittyvän näihin ongelmiin:

• jänteiden jänteiden osallistuminen eli suolitulehdus.
  • usein akillesjänne
• nivelten vaurioituminen - niveltulehdus
  • polvet, kuten polven turvotus.
  • lonkkanivelet
  • olkapäät
• silmätulehdus - uveiitti
  • silmien kirvely ja viiltely
  • punoitus
  • liiallinen itkuisuus
  • näköhäiriöt - näön hämärtyminen
  • valosokeus - herkkyys valolle
• epäspesifinen suolistotulehdus
  • vatsakipu
  • ruoansulatushäiriöt
  • haavainen paksusuolen tulehdus, Crohnin tauti.
  • tiettävästi jopa 50 %:lla spondyloartriitista kärsivistä.
• psoriaasin esiintyminen
• myös daktyliitti (sormien tulehdus ja turvotus).
• yleinen väsymys
• niskakipu

Luihin voi vaikuttaa osteoporoosi (luukudoksen oheneminen). Tällöin on olemassa murtumariski, vaikka kyseessä olisi vähäinen vamma. Vakava tila on murtuma, selkärangan - nikamien murtuma.

Taudin diagnosointi perustuu useisiin menetelmiin, joista ensimmäinen on tärkeä anamneesi, kliiniset oireet ja fyysinen tutkimus.

Perustutkimuksesta saadut tiedot tukevat laboratoriokokeita ja HLA-B27-antigeenin osoittamista.

Raporttien mukaan HLA-B27-näytteitä on 90-95 prosentilla selkärankareumaa sairastavista, 80 prosentilla aksiaalista spondyloartriittia sairastavista ja 60 prosentilla perifeeristä spondyloartriittia sairastavista.

Samaan aikaan on kuitenkin raportoitu, että 8-10 prosentilla HLA-positiivisista henkilöistä ei ole spondyloartriittia.

HLA-todistus ei siis yksin riitä diagnoosin tekemiseen.

Vaihtoehtoisesti arvioidaan CRP, C-reaktiivinen proteiini, jota esiintyy tulehdusprosesseissa. CRP ei kuitenkaan myöskään ole taudin lopullinen indikaattori. Reumamarkkereita ja autovasta-aineita ei esiinny spondyloartriitissa.

Kuvantaminen on tärkeää. Sillä määritetään, onko kyseessä ei-radiologinen vai radiologinen aksiaalinen spondylartriitti.

Selkärankareumassa röntgenkuvissa on SI-nivelten ja selkärangan tulehduksellisia ja rakenteellisia muutoksia.

Magneettikuvaus on erittäin yksityiskohtainen menetelmä. Magneettikuvauksella voidaan havaita taudin varhaisvaiheet ennen rakenteellisten muutosten syntymistä.

Magneettikuvauslöydöksetkään eivät kuitenkaan ole positiivisia kaikissa tautitapauksissa.

Sen vuoksi on tärkeää, että oireet arvioidaan kokonaisvaltaisesti. Aksiaalisen spondylartriitin arviointiin on kehitetty erilaisia luokituksia.

Taulukossa esitetään taudin muoto suhteessa löydöksiin.

Muutettu New Yorkin luokitus selkärankareuman diagnosoimiseksi.

Sairauden kulku on pitkittynyt - krooninen ja hiipivä. Akuuttia ja voimakasta kipua ei esiinny, kuten esimerkiksi lumbago.

Kyseessä on pikemminkin hitaasti etenevä vaiva, joka pahenee ja voimistuu ajan myötä.

Tämän tyyppisessä spondylartriitissa voi esiintyä etukäteen ongelmia, kuten akillesjänteen kipua, toistuvia silmätulehduksia, ärsytystä, punoitusta tai kutinaa. Siihen voi liittyä ruoansulatusongelmia ja vatsakipua.

Alaselän lisäksi myös lonkan, lannerangan ja pakaroiden alueet ovat kivuliaita.

Sairautta esiintyy nuoresta iästä lähtien ja selkäkipuja esiintyy jo ennen 45 ikävuotta.

Tällöin oireet pahenevat passiivisuuden vuoksi, voimistuvat yöllä ja herättävät unesta. Aamulla esiintyy selkärangan ja nivelten jäykkyyttä. Liikkuminen ja lämmittely auttavat. Sairauden aikana esiintyy myös yleistä väsymystä.

Pitkittyneiden kipujen tapauksessa tauti heikentää elämänlaatua ja sen vaikeammat muodot ovat invalidisoivia.