ADHD: Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö. Syyt, oireet ja oireet

ADHD on maailmanlaajuinen lyhenne sanoista Attention Deficit Hyperactivity Disorder (tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö). Se on erityinen käyttäytymishäiriö, joka ilmenee jo nuoresta iästä lähtien.

Voit lukea artikkelista ADHD:n etiologiaa ja alkutekijöitä, ilmenemismuotoja, hoitoa ja monia muita mielenkiintoisia tietoja.

ADHD on hyperkineettinen psykiatrinen häiriö. Sen esiintyvyydeksi kouluikäisillä lapsilla arvioidaan 10-12 %. ADHD diagnosoidaan yleisimmin 6-9 vuoden iässä osana lapsen kouluun tuloa.

Miehet sairastuvat useammin.

ADHD:lle on ominaista heikentynyt ja vähentynyt kyky keskittyä ja kiinnittää huomiota, tunneimpulssien heikentynyt hallinta, sisäinen levottomuus ja yliaktiivisuus.

ADHD:lle on ominaista sen varhainen puhkeaminen. Ilmiöt ilmenevät lapsella jo seitsemän ensimmäisen elinvuoden aikana.

Yliaktiivinen käyttäytyminen yhdistyy huomattavaan tarkkaamattomuuteen ja kyvyttömyyteen keskittyä ja kiinnittää huomiota yhteen toimintaan.

Tyypillistä on myös motivaation puute, ja yksilöllä on taipumus vaihtaa toimintaa ilman, että hän saa ensimmäistä toimintaa/tehtävää valmiiksi. ADHD:lle on ominaista myös työn huono organisointi ja epäjärjestys jokapäiväisessä elämässä.

Oireiden kulku ja oireet riippuvat kuitenkin siitä, minkä tyyppinen ja minkälainen ADHD:n muoto yksilöllä on.

Kirjallisuuden mukaan ADHD:n ilmenemismuotojen tulisi ilmetä ennen 7 vuoden ikää, ja kuvatun tilan tulisi kestää vähintään 6 kuukautta. Tila ei kuitenkaan saa johtua lapsen muusta mahdollisesta psyykkisestä häiriöstä, kuten esimerkiksi ahdistuneisuushäiriöstä, masennuksesta, mielialahäiriöstä tai skitsofreniasta.

Tämä hyperkineettinen häiriö on krooninen. Se voi jatkua lapsuudesta aikuisuuteen, ja sillä on yleensä kielteinen vaikutus yksilön sosiaaliseen sopeutumiseen. Kirjallisuuden mukaan ADHD etenee aikuisuuteen yli 50 prosentissa tapauksista.

ADHD diagnosoidaan usein koulunkäynnin alussa, jolloin lasta pyydetään olemaan järjestelmällinen, yhteistyökykyinen ja keskittymään koulun toimintaan (tehtävä, toimeksianto, opetussuunnitelman tulkinta).

ADHD:n etiologia on monitekijäinen ja monimutkainen. Siihen kuuluu geneettisiä, biologisia, psykososiaalisia ja ulkoisia tekijöitä.

ADHD:n ensisijainen riskitekijä on geneettinen alttius.

Geneettiset tekijät on vahvistettu tutkimuksissa, joiden mukaan ADHD:n esiintyvyys ensimmäisen asteen sukulaisilla on suurempi kuin väestössä yleensä, 24 %:n suhde 6 %:iin. Myös toisen asteen sukulaisilla on suurempi esiintyvyys.

Eräät tutkimukset vahvistavat, että ADHD:tä esiintyy 18 prosentilla ADHD:tä sairastavien lasten biologisista vanhemmista.

ADHD:n esiintyvyyden on havaittu olevan suurempi myös silloin, kun esiintyy psykiatrisia häiriöitä, kuten masennusta, ahdistuneisuushäiriöitä tai alkoholi- tai psykoaktiivisten aineiden riippuvuutta.

ADHD:n kehittymisen ja synnytystä edeltävien ja synnytystä edeltävien terveyskomplikaatioiden, lapsen alhaisen syntymäpainon sekä äidin alkoholin, nikotiinin ja muiden psykoaktiivisten aineiden käytön välillä on todettu olevan yhteys.

Mahdollinen ADHD:n ilmenemiseen vaikuttava tekijä on väärin valittu kasvatus, laitosmainen kasvatus, häiriintynyt ihmissuhteiden laatu yksilön perhe- tai kouluympäristössä.

Lääketieteellisestä kehityksestä huolimatta ADHD:n biologista taustatekijää ei vieläkään tunneta. Aivojen prefrontaalisella alueella esiintyy kuitenkin poikkeavuuksia. Yksilön aivojen frontaalialueen estävän toiminnan häiriöt ovat ilmeisiä.

Epäillään myös tiettyjen välittäjäainejärjestelmien osallistumisen häiriöitä elimistössä.

Tämän neurologisen kehityshäiriön perusilmiö on lapsen tarkkaavaisuushäiriö. Kyky keskittyä ja hahmottaa yhtä tiettyä toimintaa pitkään on heikentynyt.

Lapsella ilmenee hyperaktiivisuutta ja usein impulsiivisuutta. Seurauksena ovat myös lapsen tarkkaamattomuudesta ja liiallisesta aktiivisuudesta johtuvat useat vammat.

Heikentynyt koulumenestys, joka johtuu heikentyneestä kyvystä keskittyä ja noudattaa tiettyjä normeja, on myös tyypillinen piirre. ADHD:tä sairastavilla lapsilla ja nuorilla on usein ongelmia sosiaalistumisessa ja sopeutumisessa uusiin ympäristöihin.

Myös suhteissa vanhempiin, sisaruksiin tai ikätovereihin voi olla ongelmia.

Myöhemmin elämässä, jos ADHD:ta ei hoideta, jonkinlainen aggressiivisuus ja rikollisuus ovat mahdollisia.

ADHD on usein luonteeltaan krooninen, ja siitä kärsii noin 50 prosenttia aikuisista. Näillä henkilöillä on suurempi riski stressiin, erimielisyyksiin ihmissuhteissa, epäjärjestykseen tai sosiaalisen ja taloudellisen aseman heikkenemiseen.

ADHD:n mahdolliset ilmenemismuodot ja oireet:

• Kyvyttömyys keskittyä
• Kyvyttömyys keskittyä pitkiä aikoja.
• Helppo hajamielisyys
• Tehtävien unohtaminen
• Hyperaktiivisuus
• Impulsiivinen käyttäytyminen
• Epäasianmukaiset reaktiot ärsykkeisiin
• Kärsimättömyys, hajamielisyys
• Vaikeudet rauhallisessa toiminnassa
• Keskustelujen keskeyttäminen ja puheeseen hyppääminen.
• Normaalien päivittäisten toimintojen järjestäytymättömyys

ADHD-lapset ovat kuitenkin myös hyvin herkkiä ja heillä on omat vahvat positiiviset puolensa. He ovat usein hyvin luovia, täynnä mielikuvitusta ja heillä on oma rikas sisäinen maailmansa.

Oireet riippuvat kuitenkin siitä, minkä tyyppinen ja minkälainen ADHD:n muoto yksilöllä on. ADHD:n perustyyppejä on kolme, joita ei-asiantuntijayleisö voi erottaa:

• Pääasiassa tarkkaamattomuus
• Pääasiassa hyperaktiivinen
• ADHD:n yhdistetty muoto

Diagnoosi tehdään useimmiten varhaiskouluiässä. Ensimmäiset oireet ilmaantuvat yleensä 7-vuotiaana. Diagnoosin tekee pääasiassa psykiatri.

Diagnoosimenettelyyn kuuluu lapsen käyttäytymisen yksityiskohtainen arviointi. Perusteena on erityinen ADHD-luokituskyselylomake, joka on jaettu kahteen tärkeimpään arviointiosaan - tarkkaamattomuuteen ja hyperaktiivisuuteen. Arviointiasteikko löytyy tämän artikkelin lopusta.

Henkilöllä tulisi olla suurin osa (vähintään 6) ADHD:n tietyn tyypin ja muodon tärkeimmistä erityisoireista.

Oireiden tulisi myös häiritä henkilön jokapäiväistä elämää, jotta ADHD-diagnoosi voidaan tehdä.

ADHD:n oireet eivät välttämättä näy heti lääkärin vastaanotolla, ja siksi diagnosointi on laaja-alaista. Siihen liittyy toistuvia käyntejä, erityisesti silloin, kun patologiset oireet pahenevat tai ilmaantuvat uudelleen.

Tutkimuksen tulisi koostua perusteellisesta lääketieteellisen, henkilökohtaisen, koulu-/työ- ja perhetaustan selvittämisestä sekä potilaan, vanhemman tai kumppanin haastattelusta.

Ennen diagnoosin tekemistä tutkivan lääkärin on suljettava pois muut lääketieteelliset diagnoosit, kuten masennus, ahdistuneisuus, skitsofrenia tai tietyt uniongelmat.

Aivojen magneettikuvaus voidaan tehdä, jotta aivojen alueen sisäiset rakenteet voidaan nähdä yksityiskohtaisesti. EMG (elektromyografia), aivojen sähköisten impulssien mittaaminen mahdollisten poikkeavuuksien löytämiseksi, on myös yksi vaihtoehto.

Useimmilla ADHD:tä sairastavilla henkilöillä ei kuitenkaan löydy mitään ongelmia fyysisen tai fyysisen tutkimuksen aikana. Tutkimusta tarvitaan kuitenkin muiden mahdollisten lääketieteellisten häiriöiden arvioimiseksi osana erotusdiagnoosia.

ADHD:tä koskevat myytit

Myytti: Vain lapsilla on ADHD

Vaikka diagnosointiprosessin pitäisi osoittaa ADHD:n erityisten oireiden esiintyminen 7-vuotiaana, monet henkilöt jäävät diagnosoimatta aikuisikään asti. Vanhempien kiinnostuksella ja yhteistyöllä on suuri vaikutus varhaiseen diagnosointiin.

On epätodennäköistä, että ADHD:tä sairastavalla aikuisella henkilöllä olisi havaittavissa liiallista hyperaktiivista käyttäytymistä, vaan pikemminkin sisäistä levottomuutta, kyvyttömyyttä ylläpitää tarkkaavaisuutta ja keskittymistä tiettyyn toimintaan.

Myytti: ADHD:ssa esiintyy aina hyperaktiivisuutta.

ADHD-häiriöt sisältävät ADHD:n alle monia muita oireita, joiden perusteella diagnoosi jaetaan useisiin eri tyyppeihin.

ADHD:n tarkkaamattomuutta hallitsevassa muodossa ei esiinny liiallista hyperaktiivisuutta. Tällaista henkilöä kuvataan usein uneliaaksi, tarkkaamattomaksi ja usein helposti erilaisten ärsykkeiden häiritsemäksi. Hän voi olla myös tarkkaamaton, huolimaton tai unohduskoinen päivittäisissä rutiineissa.

ADHD-luokitusasteikko

Oireita hajamielisyyden ja tarkkaamattomuuden taulukko

Hyperaktiivisuuden ja impulsiivisuuden oireet taulukossa