Näkökentän menetys: mistä skotoomat johtuvat ja mikä on näkökenttä?

Näkökentän menetys tarkoittaa silmän, näköhermon tai aivojen näkökeskuksen häiriötä. Sitä esiintyy päävammojen, neurologisten sairauksien ja muiden sairauksien vuoksi. Se voi olla tilapäistä tai pysyvää.

Se voi vaikuttaa lapseen tai aikuiseen.

Eniten sinua kiinnostaa:
Mitä näkökenttä on?
Mitä ovat skotoomat ja mistä ääreisnäköä kaventavat häiriöt/häiriöt johtuvat?
Voivatko ne olla lyhytaikaisia tai pysyviä?

Tiettyä muotoa kutsutaan skotoomaksi. Sillä tarkoitetaan näkökentän osittaisen häiriön/muutoksen tilaa, joka johtaa näkökyvyn osittaiseen tai täydelliseen menetykseen. Se voi olla sumentumista (eli näöntarkkuuden heikkenemistä) tai myös täydellistä menetystä.

Skotooma rajoittuu normaalin näön tai suhteellisen säilyneen näön alueeseen.

+ Lyhyesti: Mikä on näkökenttä?

Näkökenttä on ihmisen silmän edessä oleva näkyvän tilan osa.

Keskeinen (pää)kohde, johon silmä keskittyy (johon se kiinnittää), näkyy verkkokalvolla terävimmän näön kohdassa (teknisesti fovea centralis). Muut näköalueet eivät saavuta samaa laatua ja terävyyttä.

Laadusta ja absoluuttisesta näöntarkkuudesta ei kuitenkaan ole kyse, kun kyseessä on ääreisnäkö.

Perifeerisessä näössä tärkeintä ei ole terävyys vaan alue.
Perifeerisen näön erottelukyky on pienempi kuin keskeisen näön.
Foveassa on enemmän valolle herkkiä soluja, myös värien erottelukyvyn vuoksi.
Verkkokalvon muissa osissa tämä teho vähenee.

Perifeeristä näköä käytetään suunnistamiseen avaruudessa ja näkemiseen hämärässä ja heikommassa valaistuksessa.

Näkökenttä on lähes kaikilla ihmisillä normaaliolosuhteissa sama. Se, mitä näemme edessämme, on näkökenttä. Tarkemmin sanottuna sillä tarkoitetaan näkökenttää, joka on näkyvissä, kun katsomme yhdellä silmällä suoraan eteenpäin.

Näkökentän laajuuteen vaikuttavat useat tekijät, joista esimerkkinä voidaan mainita:

• kasvojen anatomiset mittasuhteet
• silmäkuopan, nenän, otsan ja silmäluomien muoto.
• etäisyys
• valaistus
• väri ja värikylläisyys
• ikä

Myös ikä vaikuttaa näkökentän laajuuteen, joka pienenee iän myötä.

• Toisen silmän normaali näkökenttäalue on seuraava:
  • 90°-100° ajallisesti - kohti ohimoa, puolet
  • 60° nasaalisesti - kohti nenää ja ylöspäin.
  • 70° alaspäin

Kun katsomme molemmilla silmillä, nivelalue on osittain päällekkäin, noin 120°. Tämä antaa meille kyvyn nähdä binokulaarisesti, eli nähdä molemmilla silmillä. Tämä antaa meille avaruudellisen hahmotuskyvyn ja orientaation ympäristössämme.

Näkökenttä jaetaan edelleen keskus- ja perifeeriseen näkökenttään.

1. Keskus - terävyys- ja värinäkö
   • käpyjen avulla
   • antaa meille noin 83 % kaikesta informaatiosta
   • näkymä esineestä verkkokalvon keskiosassa - terävin osa - fovea.
2. perifeerinen - orientaatio- ja liiketunnistukseen sekä hämäränäköön
   • ääreisnäköä välittävässä osassa sijaitsevat pääasiassa sauvat, jotka kykenevät vangitsemaan mustaa ja valkoista valoa.

Mitkä ovat näkökentän heikkenemisen syyt?

Näkökenttä kapenee iän myötä ja vanhuudessa. Tällöin tätä tilaa ei tietenkään leimata häiriöksi/sairaudeksi, vaan se on luonnollinen tapahtuma.

Vastakohtana on ympäristön hahmottamisen rajoittuminen, joka vaikuttaa orientoitumiseen avaruudessa. Mahdollisesti hämäränäkö.

Vaurio voi koskea yhtä tai molempia silmiä. Monokulaarinen toisessa silmässä ja binokulaarinen molemmissa.

Skotooma häiriönä numero 1
Skotooma on tekninen termi, jolla tarkoitetaan näkökentän menetystä. Tunnemme skotoomat täydellisinä (absoluuttisina) tai myös suhteellisina (osittaisina).

Positiivisia skotoomia ovat ne, jotka henkilö havaitsee. On kuitenkin myös sellaisia, joita henkilö ei subjektiivisesti havaitse. Niitä kutsutaan negatiivisiksi.

Liikkeen mutta ei värien havaitsemista kutsutaan suhteelliseksi skotoomaksi (erityisesti näköhäiriöissä).

Skotooman syitä ovat mm:

• silmään kohdistuva trauma
• verkkokalvon verenvuoto
• verkkokalvon tulehdus
• verkkokalvon degeneratiivinen vaurio
• verkkokalvon irtauma (irtoaminen)
• silmän optisen rakenteen (lasiainen, linssi) samentuminen - kaihi/glaukooma (harmaakaihi).
• näköhermon vaurio

Ihmisen ja nisäkkäiden silmässä on myös niin sanottu luonnollinen (fysiologinen) skotooma. Se on sokea piste. Sokealla pisteellä tarkoitetaan verkkokalvolla olevaa kohtaa, jossa ei ole valolle herkkiä soluja.

Näköhermo tulee verkkokalvolle tässä kohdassa.

Marriottin piste = sokea piste = näköhermon papillan (papilla nervi optici) suuaukko.

Sitä tutkimalla voidaan todeta kohonnut silmänsisäinen paine (pistemäinen painuma) tai kohonnut kallonsisäinen paine (sen ulkonemisen perusteella).

Luonnollisen skotooman lisäksi tunnetaan myös skotoomia, jotka viittaavat näköhäiriöön. Nämä skotoomat voivat koskettaa näkökenttäalueen eri alueita ja ne voivat olla myös muodoltaan erilaisia.

Sijainnista riippuen niitä kutsutaan sentraalisiksi, paracentraalisiksi, kaareviksi tai muiksi.

2. Perifeerinen näkökenttäpuutos

Nämäkin viat erotellaan useisiin eri muotoihin. Näitä ovat näkökentän keskittynyt kaventuminen (putki/tunnelinäkö) tai keskialueen vika ja myös puolen (hemianopsia) tai neljänneksen näkökentän vika (quadrianopsia).

Syitä ovat mm:

• glaukooma
• verkkokalvon pigmenttirappeuma ja muut verkkokalvon rappeumat.
• ikään liittyvä makulan rappeuma
• näköreitin vaurioituminen
• verkkokalvon vaurio, verkkokalvon irtauma
• kasvain silmässä
• kysta silmässä
• näköhermon tulehdus.
• verkkokalvon verenkierron häiriöt - kun verisuoni on tukossa.
• aivokuoren häiriöt
• päävamma ja aivovaurio
• näkökohteen surkastuminen
• toksinen optinen neuropatia

Muut syyt

Näkökenttähäiriöissä voidaan olettaa olevan erilaisia syitä. Ne liittyvät itse silmään, näköhermoon (näköhermoratoihin) tai aivojen näkökeskukseen.

Lisäksi häiriö voi syntyä päävamman, aivovamman tai kasvaimen aiheuttaman sorron, verenvuodon, kuten aivohalvauksen, jälkeen.

Näkökenttäpuutoksen mahdolliset syyt:

• Pään/aivovamma
• aivohalvaus
• kohonnut kallonsisäinen paine - paine kallon sisällä
• aivokasvain/aivolisäkekasvain
• Amaurosis fugax - silmän tai aivojen verenkierron ohimenevä heikkeneminen - näkökentän menetys muutamaksi minuutiksi / näkökentän menetys.
• Migreeni ja silmämigreeni - kestää noin 15-30 minuuttia, näkökentän skotooman siirtyminen, jonka jälkeen alkaa päänsärky.
• multippeliskleroosi - multippeliskleroosi
• diabeettinen retinopatia
• korkeasta verenpaineesta johtuva retinopatia tai pahanlaatuisessa hypertensiossa ja hypertensiivisessä kriisissä esiintyvä retinopatia
• epilepsia
• altistuminen myrkyllisille aineille (metyylialkoholi, kiniini) ja alkoholismi.
• aliravitsemus
• silmäleikkauksen jälkeen
• raskaana olevilla naisilla ja pre-eklampsian ilmenemismuotona.
• ja muut

Diagnoosi ja hoito lyhyesti

Syyn diagnosointi on tietenkin tärkeää. Muuten ei voida valita oikeaa hoitoa. Kuten voidaan nähdä, syitä voi olla useampia. Jotkut aiheuttavat lyhytaikaisen häiriön, toiset pysyvän. On kuitenkin edelleen totta, että mitä nopeammin syy saadaan selville, sitä parempi.

Ja tämä pätee erityisesti silloin, kun on kyse vakavista terveydellisistä ja hengenvaarallisista tiloista.

Anamneesi eli henkilöltä saadut tiedot ovat tärkeitä, samoin kuin kuvantamismenetelmät, kuten tietokonetomografia tai magneettikuvaus, röntgenkuvat vammojen tapauksessa ja laboratorion verikokeet.

Jos kyseessä on ääreisnäkö, tehdään useita erikoistutkimuksia laajuuden ja vaurioiden määrittämiseksi.

Esimerkki:

• Vastakkainasettelumenetelmällä tehtävä tutkimus - laajuuden vertailu kahdella henkilöllä
• perimetria - kineettinen (esineen siirtäminen periferiasta keskelle) ja staattinen perimetria (valomerkit), on olemassa useita muotoja.
  • manuaalinen perimetria
  • tietokoneavusteinen perimetria
  • Maggiore-tyyppinen projektiopermetria
  • Föersterin perimetri
  • Goldmanin perimetri

Perifeerisen näön tarkastus voidaan tehdä myös itse.

1. Ilman silmälaseja voimme kattaa toisen silmän
2. katsomalla suoraan eteenpäin
3. nostaa vapaan käden etusormi ylös.
4. Kaarra kädelläsi hitaasti silmiäsi ulospäin.
5. pysäytä käsi, kun se katoaa näkyvistä
6. Toisella kädellä, sama silmä peitettynä, -

Kulman lähtöpisteestä katoamispisteeseen tulisi olla 90 astetta.
Nenän suuntaan silmästä nenään noin 60 astetta, koska nenä peittää näkökentän sisäpuolelta.

Tämä on luonnollisesti likimääräinen tulos, joten epäselvissä tapauksissa suositellaan ammattilaisen suorittamaa tutkimusta.

Kysytkö hoidosta?

Valinta perustuu diagnoosiin, joten mitään erityistä tai yleistä hoitoa ei voida antaa.

Vielä tärkeämpää...

+ milloin minun pitäisi mennä lääkäriin?

Kun tunnet häiriöitä näköalueen hahmottamisessa. Myös silloin, kun tila on toistuva eikä vain kertaluonteinen ja lyhytaikainen ongelma.