Hyperglykemia on lähinnä diabeteksen aiheuttama ongelma. Verensokeri on korkeampi, mikä aiheuttaa muita ongelmia, kuten näköä ja hermostoa. Mutta se ei johdu vain diabeteksesta, vaan myös muista sairauksista.
Kohonnut verensokeri (teknisesti hyperglykemia) ei välttämättä ole tyypillistä vain diabetekselle, kuten useimmat ihmiset saattavat luulla. Se on myös aineenvaihdunnan ongelma. Sen syitä voi löytyä myös muista kehon osista.
Tiettyyn ihanteelliseen välimatkaan verensokeria pitää yllä insuliiniksi kutsuttu hormoni. Jos tämän hormonin taso jostain syystä laskee, verensokeri puolestaan nousee.
Nousu voidaan yleensä havaita vain laboratorioverikokeissa.
Sokeriarvojen ongelmia esiintyy tyypillisesti diabeteksessa. Kyseessä on aineenvaihduntasairaus, jolle on ominaista liiallinen sokerimäärä veressä. Kyseessä on sokeriaineenvaihdunnan häiriö.
Diabetes voi syntyä haiman hormonina toimivan insuliinin riittämättömän tuotannon vuoksi. Sairaus voi myös johtua elimistön omien kudosten heikentyneestä herkkyydestä insuliinille. Ensimmäisessä tapauksessa kyseessä on synnynnäinen ja autoimmuunisairaus, joka ilmenee lapsuudessa.
Se tunnetaan ammatillisesti myös nimellä tyypin I diabetes mellitus.
Toinen diabeteksen muoto, tyypin II diabetes mellitus, esiintyy todennäköisemmin aikuisilla. Se kehittyy useimmiten hitaasti 30 ikävuoden jälkeen. Se on hankittu, ei synnynnäinen, diabetes. Lihavilla ihmisillä on suuri riski.
Kohonnut verensokeri voi tällöin liittyä myös lihavuuteen.
Hyperglykemian oireita ovat muun muassa:
Prediabetes on termi, joka on otettu käyttöön glukoosin homeostaasin rajahäiriöille. Tämä tarkoittaa, että verensokeriarvot ovat korkeammat, mutta eivät kokonaisuutena arvioituna ylitä diabetesta määrittäviä arvoja.
Esimerkiksi aamulla verensokeriarvo on yli 5,6 mmol/litra verensokeria, mutta ei yli 7 mmol/litra. Rasituskokeessa raja-arvo on normaalin rajoissa. Tämä koskee rajaglykemiaa.
Jos arvot rasituksessa ovat 7,8-11,1 mmol/l, puhutaan heikentyneestä glukoosinsietokyvystä.
Sitä voi esiintyä myös esimerkiksi lihavuudessa. Se on ravitsemushäiriö, jolle on ominaista rasvavarastojen kertyminen elimistöön. Lihava henkilö syö kuitenkin yleensä liiallisen rasvan lisäksi runsaasti yksinkertaisia sokereita sisältäviä elintarvikkeita, ja siksi tämä taso voi olla melko korkea.
Diabetes on melko yleinen liikalihavuuden yhteydessä, ja hyperglykemia on tyypillinen oire.
Hyperglykemiaan liittyy tyypillisesti niin sanottuja metabolisia sairauksia. Metabolinen oireyhtymä on nimitys tyypin 2 diabeteksen, kohonneen verenpaineen ja lihavuuden yhdistelmälle.
Näiden kolmen tekijän esiintyminen samassa organismissa synnyttää tämän oireyhtymän, joka tilastojen mukaan vaivaa lähes kolmasosaa kehittyneen maailman väestöstä. Sairaus myös kiihdyttää merkittävästi ateroskleroosia.
Siitä voivat myös aiheutua erilaiset sydän- ja verisuonitaudit.
Hemokromatoosia sairastavilla on myös ongelmia kohonneiden sokeriarvojen kanssa. Kyseessä on maksasairaus, jossa maksa suurenee. Tyypillisesti tämä sairaus liittyy kuitenkin diabetekseen, joka aiheuttaa verensokerin nousua.
Itse sairaus johtuu raudan liiallisesta kertymisestä elimistön kudoksiin hemosideriinin ja ferritiinin muodossa. Sairaus voi olla joko synnynnäinen (primaarinen) tai hankittu (sekundaarinen) hemokromatoosi.
Kohonneita verensokeri- ja verenglukoosipitoisuuksia aiheuttaa myös niin sanottu Cushingin oireyhtymä, jolle on ominaista lisääntynyt kortisolituotanto. Tämän sairauden yleisimpiä oireita ovat painonnousu, kehon rasvan kertyminen vatsaan, kasvoihin ja kaulalle sekä tietenkin edellä mainittu hyperglykemia.
Kohonneita verensokeriarvoja voi esiintyä myös joissakin sylkirauhasiin vaikuttavissa infektiosairauksissa, joita ovat esimerkiksi sikotauti (korvasylkirauhasen tulehdus).
Tässä taudissa veren glukoosipitoisuus voi olla korkeampi, koska infektio kulkeutuu haimaan. Siellä syntyy tulehdus, joka voi johtaa insuliinin tuotannosta vastaavan haiman osan vaurioitumiseen.
Ja tämä säätelee veren glukoosipitoisuutta. Jos verikokeet osoittavat sokerin nousua, henkilölle pitäisi tehdä lisäkokeita, jotta syy löytyisi varhaisessa vaiheessa.