Haju- ja usein myös makuaistin menetys infektioiden ja muiden sairauksien yhteydessä?
Hajuaisti on yksi aisteista. Se on tärkeä hajujen ja tuoksujen havaitsemisessa. Sen merkitys hajuvesien, ruoan tai kukkien haistamisessa on selvä. Sen tärkein tehtävä on kuitenkin hajujen havaitseminen ympäristössä. Se voi varoittaa meitä vaarallisista aineista, joiden hengittäminen voi olla hengenvaarallista.
Hajuaistin menetys (tunnetaan myös nimellä anosmia) on ihmisen elämän kannalta olennainen turvallisuuden kannalta. Lisäksi hajuaistin menetys liittyy läheisesti makuaistin menetykseen. Nämä kaksi osatekijää ovat havaitsemisessa yhteentoimivia.
Jaottelemme sen synnynnäiseen ja hankittuun hajuaistinmenetykseen.
Synnynnäinen hajuaistin menetys on sellainen, johon ihminen syntyy. Se johtuu todennäköisesti ennenaikaisesta syntymästä ja hajusolujen kypsymättömyydestä. Se voi olla myös perintötekijä.
Hankittu hajuaistin menetys tapahtuu ihmisen elinaikana, ja sen syy voi olla moninainen. Se on merkki vähäisistä, lievistä tai jopa vakavista sairauksista. Vaikka hajuaistin menetys on vähäinen haitta verrattuna muiden aistien menetykseen, se rajoittaa ihmistä tietyin tavoin.
Usein kysytään:
Miksi olen menettänyt haju- ja makuaistini?
Mitkä voivat olla syyt?
Syitä voi olla useita. Se voi olla esimerkiksi nenän tukkeutuminen ylähengitysteiden hengitystiesairaudessa. Mutta syitä voivat olla myös sairausprosessit, jolloin henkilö menettää hajuaistin herkkyyden joidenkin elimistössä tapahtuvien patologisten muutosten vuoksi.
Hajuaisti on yksi ihmisen tärkeimmistä aisteista, ja sen avulla voidaan ehkäistä erilaisia komplikaatioita, erityisesti suun kautta nautittua tai hengitettynä saatua ruoka- tai kemikaalimyrkytystä.
Hajuaistin menetys flunssassa ja nuhassa, mutta myös uudessa koronavirus covid-19:ssä
Usein hajuaistin menetys on vain tilapäistä ja liittyy useisiin ylähengitysteiden sairauksiin. Kyse voi olla esimerkiksi flunssasta, johon liittyy täysi nenä ja tiheä nuha.
Tämä luo esteen henkilön kyvylle havaita hajuja tai muita ärsykkeitä.
Vastaavasti esiintyy myös poskiontelotulehdusta. Nenä on täynnä limaa, ja tämä muodostaa tukoksen nenäonteloon. Tämän seurauksena hajuja sisältävä ilma ei pääse hajusoluihin, mikä aiheuttaa hajuaistin menetyksen.
Haju- ja makuaistin heikkeneminen on yksi ensimmäisistä mahdollisista oireista, jotka johtuvat uuden koronaviruksen aiheuttamasta tartunnasta, joka aiheuttaa ihmisissä covid-19-taudin. Se on kuitenkin yleensä lievää. Erityisen vaarassa ovat iäkkäät, joilla on useita pitkäaikaissairauksia, ja ihmiset, joiden vastustuskyky on heikentynyt.
Lue lisää kohdasta Coronavirus - covid-19.
Muut anosmiaa aiheuttavat sairaudet
Nenän polyypit ovat vakavampi sairaus. Tässäkin tapauksessa hajun menetys johtuu tukoksesta eli tukoksesta nenässä. Polyypit voivat vaivata sairastunutta pitkään, erityisesti erilaiset liman muodot tekevät elämästä epämiellyttävää.
Hoito on tässäkin tapauksessa vaativampaa kuin flunssan tapauksessa. Se toteutetaan kortikosteroideja sisältävällä nenäsumutteella tai tabletilla. Jos tämä menetelmä ei auta, seuraa polyyppien kirurginen poisto.
Yksipuolinen hajuhäiriö ja hajuaistin menetys johtuu vakavammista syistä. Se voi liittyä nenäontelossa tai aivoissa oleviin kasvaimiin. Tällöin on mentävä mahdollisimman pian erikoislääkärin vastaanotolle.
Usein yksipuolista, mutta myös täydellistä hajuaistin menetystä esiintyy erilaisten vammojen tai traumaattisten tekijöiden vuoksi. Hajuhermon rakenne tai toiminta voi olla häiriintynyt. Sitä esiintyy myös otsaluun tai kallon alemman otsalohkon vamman yhteydessä.
Joissakin tapauksissa menetys tapahtuu aivovamman jälkeen.
Se voi olla myös vain väliaikaista, kuten aivotärähdyksen yhteydessä. Pysyvä menetys tapahtuu, kun hajuhermo tai hajuaistin keskus häiriintyy eli kun aivot vaurioituvat.
Lyhytaikaisesti henkilö voi menettää hajuaistinsa esimerkiksi epileptisen kohtauksen aikana. Joskus hän saattaa aistia tuoksuja normaalista poikkeavasti tämän kohtauksen aikana. Joskus hajuaistin ongelmia aiheuttavat myös hormonitasojen vaihtelut esimerkiksi naisilla.
On myös raportoitu tapauksia, joissa hajuaistimus on heikentynyt tiettyjen antibioottien käytön jälkeen. Hajureseptorien pitkäaikainen altistuminen esimerkiksi vaarallisille kaasuille tai kemiallisesti saastuneelle ympäristölle voi myös vaikuttaa haitallisesti.
Pahinta on, kun ihminen menettää hajuaistinsa hermovaurion tai sairauden vuoksi. Hajuaistin menetys voi olla myös yksi ensimmäisistä oireista esimerkiksi Parkinsonin tai Alzheimerin taudissa.
Molemmat sairaudet kuuluvat hermostoon. Ne aiheuttavat aivosolujen menetystä ja häiriöitä hermostossa.
Osittaisessa tai täydellisessä hajuhaitassa on tärkeää huomioida alkamisolosuhteet ja häiriön kesto. Tärkeää on myös huomioida, onko hajuhaitat molemminpuolisia vai vain toispuoleisia. Syyt voivat olla lievempiä, mutta ne voivat olla myös vakavia.
Joka tapauksessa suositellaan ENT-asiantuntijan tekemää ammattitaitoista tutkimusta.