Suolahappo vatsassa: toiminta, matalat ja korkeat tasot? Miten pitää se normaalina?

Suolahappo tunnetaan muuten nimellä suolahappo. Se on mahamehun sisältö. Se luo happaman ympäristön, aktivoi ruoansulatusentsyymit ja auttaa siten ruoan kunnollisessa sulatuksessa. Muutokset sen happamuudessa voivat aiheuttaa terveysongelmia.

Mahamehun tehtävä ja sisältö, korkean ja matalan happamuuden oireet, diagnoosi, kotiapu ja monia muita mielenkiintoisia tietoja löytyy artikkelista.

Mitä mahahappo on?

Mahamehu on vetistä, väritöntä nestettä, joka sisältää suolahappoa, josta käytetään lyhennettä HCL. Sen tärkein tehtävä on luoda mahalaukkuun hapan ympäristö. Se auttaa hajottamaan ja sulattamaan nautittua ruokaa ja imeyttämään ravintoaineita elimistöön.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä HCL aktivoi ruoansulatusentsyymejä.

Mahalaukun mehu muodostuu:

• Suolahappo (aktivoi ruoansulatusentsyymejä, luo happaman ympäristön ja auttaa ruoansulatusta).
• Pepsiini-entsyymi (edistää ruoansulatusta ja proteiinien hajoamista).
• gastriini (hormoni, joka säätelee ruoansulatuskanavan toimintaa).
• Mucin - lima (suojaa limakalvoja hapolta ja ruoan kulkeutumiselta).
• lipaasientsyymi (edistää ruoansulatusta ja rasvan hajoamista).

Suolahapon toiminta ja rooli:

• Ruoansulatusentsyymien aktivointi
• Pepsinogeenin muuttaminen pepsiiniksi.
• Ruoan sulatus ja hajoaminen
• Ravintoaineiden imeytyminen elimistöön (vitamiinit, kivennäisaineet).
• Suojautuminen ravinnosta peräisin olevilta taudinaiheuttajilta
• Suoliston mikroflooran säätely

Suolahappo on ärsyttävää ja erittäin hapanta nestettä, mutta sitä esiintyy fysiologisesti mahalaukussa. pH:n muuttuminen korkeammaksi tai matalammaksi happamuusasteeksi voi aiheuttaa epämiellyttäviä terveysongelmia.

Mahalaukun limakalvon seinämiä suojaa suolahapon syövyttävältä vaikutukselta neutraloiva lima - mukiini.

Jos happo kuitenkin pääsee mahalaukusta ruokatorveen ja ruoansulatuskanavan ylempiin kerroksiin, joita ei ole suojattu sen voimakkaalta vaikutukselta, syntyy epämiellyttävä polttava tunne(närästys) tai kipu.

Mahamehun taso ja pH

Mahamehun taso on noin 1,5-3,5. Tämä on erittäin hapan pH-ympäristö.

Suolahappoa erittävät mahalaukun seinämässä sijaitsevat parietaalisolut. Tämän eritteen pH-taso on noin 0,9. Kun tämä eritys kuitenkin sekoittuu muiden komponenttien, kuten mucinin, syljen ja ruoan kanssa, mahalaukun pH nousee 1,5-3,5:een.

Mahanesteen tuotanto on noin 2-3 litraa päivässä.

Matalat mahahappopitoisuudet

Matalalle mahahappotasolle on ominaista närästys. Jos mahassa on vähän suolahappoa, sulkijalihas ei sulkeudu ja mahansisältö palaa tämän jälkeen ruokatorveen.

Se ilmenee myös liiallisena turvotuksena, kylläisyyden tunteena ja väsymyksenä ruokailun jälkeen, ulostamisongelmina (ripuli / ummetus), usein toistuvana röyhtäilynä tai kivuliaina vatsakouristuksina.

Alhainen vatsahappotaso aiheuttaa huonoa ruoansulatusta. Nautitut elintarvikkeet ja ravintoaineet eivät hajoa kunnolla, mikä aiheuttaa huonoja bakteereja ja ruoansulatusongelmia.

HCl-puutoksen oireet ja ilmenemismuodot:

• Vatsakipu ja kouristukset
• Närästys
• Ilmavaivat
• Röyhtäily
• Ummetus/ripuli
• Turvotus
• Täyteys ja väsymys syömisen jälkeen
• Huono hengitys
• Ravintoaineiden puutokset (anemia, laihtuminen, hiusten ja kynsien huono laatu).

Miksi alhaiset HCL-pitoisuudet esiintyvät?

Yleinen syy vatsan alhaisiin HCL-tasoihin on juuri sopimaton elämäntapa - epäterveellinen ruokavalio, jossa on liikaa sokereita, torjunta-aineita ja säilöntäaineita. Huonosti muokattu ruokavalio, vähäsinkkinen tai pikaruoka ja liiallinen ruoan pureminen kiireessä.

Liiallinen altistuminen stressille, säännöllisen, laadukkaan unen puute ja vähäinen liikunta. Krooninen emotionaalinen stressi vähentää mahahapon tuotantoa. Tämä tukahduttaa parasympaattisen hermoston, joka on tärkeä fysiologiselle ruoansulatukselle.

Hypokloorihydrialla tarkoitetaan mahalaukun vähäistä suolahappotasoa.

Alhainen vatsahapon määrä liittyy usein muihin ruoansulatuskanavan sairauksiin tai häiriöihin (ärtynyt vatsa, refluksi, infektiot, tulehdussairaudet, ruoka-aineallergiat ja -intoleranssit...).

Syyt ja riskitekijät alhaiselle mahalaukun HCl-pitoisuudelle:

• Iäkkäämpi ikä
• Liiallinen altistuminen stressille
• Ruoansulatuskanavan sairaudet
• Helicobacter pylori -infektio
• Diabetes mellitus
• Ärtyvän suolen/vatsan oireyhtymä
• Mahanesteiden takaisinvirtaus
• Mahalaukun ja mahalaukun ympärillä tehtyjen leikkausten jälkeiset tilat
• Riittämätön ravintoaineiden saanti (erityisesti sinkin).
• Liiallinen sokerin saanti
• Ruoka-aineallergiat ja -intoleranssit
• Lääkehoito antasidien kanssa

Korkea mahahappopitoisuus

Jos mahanesteen happopitoisuus on liian korkea, suojaava limakalvo voi olla tehoton. Mahalaukun limakalvon HCl-suojan rikkominen voi johtaa moniin terveysongelmiin.

Korkea mahahapon tuotanto ilmenee myös närästyksenä, johon voi liittyä mahansisällön takaisinvirtausta ruokatorveen ja ruoansulatuskanavan ylempiin vaiheisiin.

Korkean HCl-pitoisuuden vuoksi mahahaavan tai gastroesofageaalisen refluksin riski on suurentunut.

Hyperkloorihydrialla tarkoitetaan mahalaukun korkeita suolahappotasoja.

Oireet ja ilmenemismuodot korkeista HCl-pitoisuuksista mahassa:

• Kipu ja paine vatsassa
• Hapan/katkera maku suussa
• närästys
• Pahoinvointi
• ilmavaivat
• Pahoinvointi ja oksentelu
• Vähentynyt ruokahalu
• Suolen toiminnan häiriöt (ripuli).

Syyt ja riskitekijät korkeille HCl-pitoisuuksille vatsassa:

• Helicobacter pylori -infektio
• Gastriinihormonin epätasapaino
• Liiallinen alkoholin ja kahvin käyttö
• Tupakointi
• Epäterveellinen ruokavalio ja epäsopivat elämäntavat

Mahahappotasojen diagnosointi

Diagnoosi koostuu aluksi hoitavan lääkärin (yleislääkäri, gastroenterologi) tekemästä anamneesista, haastattelusta ja kliinisten oireiden arvioinnista.

Diagnoosi voi perustua pepsinogeenitasojen mittaamiseen potilaan veriseeruminäytteestä.

Toinen menetelmä on testata pepsiinin esiintyminen potilaan syljessä.

Pepsiiniä esiintyy fysiologisesti mahalaukussa. Jos sitä esiintyy myös mahalaukun ulkopuolella (kurkussa ja sivuonteloiden alueella), kyseessä voi olla refluksitautiin liittyvä lääketieteellinen ongelma.

Mahalaukun happamuutta voidaan tutkia stimuloimalla mahalaukun parietaalisoluja (histamiini, insuliini, gastriini...). Mahalaukun luotaimen ja mahamehun keräämisen jälkeen seuraa laboratoriossa vapaiden ja kokonais-HCl-pitoisuuksien määritys mahalaukun ympäristössä.

Heidelbergerin testissä nautitaan suun kautta tavallisen vitamiinin kokoinen elektroninen erikoiskapseli. Testin tarkoituksena on seurata pH:ta ruoansulatuskanavassa ja suolahappoa tuottavien parietaalisolujen toimintaa.

Kapseli kulkee ruoansulatuskanavan läpi ja mahalaukun happamuutta seurataan. Potilas juo ruokasoodaa sisältävää vettä, joka neutraloi mahalaukun happamuuden.

Jos mahalaukun happamuus ei palaudu tietyn ajan kuluessa, potilaalla on mahalaukun HCl-puutos.

Testi kestää noin 1-2 tuntia, ja happamuustiedot lähetetään monitoriin, jossa hoitava lääkäri arvioi ne.

Mahalaukun happotasapainon hoito ja ennaltaehkäisy

Hoitotapa riippuu potilaan kliinisistä oireista ja mahahappotasapainon muutoksen tarkan syyn selvittämisestä.

Diagnoosi on avain onnistuneeseen hoitoon.

On mahdollista, että ylihapotetun vatsan tunteesta huolimatta suolahappotaso on alhainen. Siksi lääkärin tekemä erikoislääkärin diagnoosi on tarpeen.

Jos mahahappotason muutoksen syynä on infektiosairaus (esim. Helicobacter pylori), hoidon perustana on patologisen organismin poistaminen antibiooteilla tai viruslääkkeillä.

Ruoansulatuskanavan kroonisissa tulehdussairauksissa pitkäaikaishoitomenetelmästä ja kliinisten oireiden poistamisesta on neuvoteltava lääkärin kanssa.

Useimmissa tapauksissa lääkärit määräävät närästykseen antasideja.

HCl:ää betaiinin muodossa sisältävä lääkehoito on usein tarkoitettu lisäämään mahahapon tuotantoa.

Betaiiniannokset ovat kuitenkin yksilöllisiä kullekin yksilölle. Annoksia tulisi pienentää asteittain. Jos ruoansulatus ei sen lopettamisen jälkeen huonone, vatsaa on todennäköisesti stimuloitu riittävästi tuottamaan HCl:ää itse.

HCL-tabletteja ei kuitenkaan suositella, kun käytetään muita lääkkeitä, jotka häiritsevät mahalaukun seinämää. On huolehdittava siitä, että vältytään mahalaukun happamoitumiselta ja mahahaavojen syntymiseltä. Lääkärin konsultaatio on tarpeen.

Probiootit ovat hyödyllisiä bakteereja, jotka tukevat suolistoflooraa ja ruoansulatusprosessia. Nämä hyvät bakteerit auttavat hajottamaan sulamattomia kuituja, jotka aiheuttavat kaasua tai turvotusta.

Hoitoon kuuluu myös elämäntapojen ja ruokavalion muuttaminen. Vihannesten (salaatti, pinaatti, parsakaali, kaali...) riittävä saanti on suositeltavaa. HCl:n muodostumista tukee erityisesti mm. natriumin, sinkin, B1-, B3- ja B6-vitamiinien saanti.

Kotiresepti on omenaviinietikka ja inkivääri, jolla on suotuisa vaikutus mahahapon muodostumiseen, mikä poistaa refluksin ja närästyksen.

Omenaviinietikka on murskatuista omenoista, hyvistä bakteereista ja hiivasta koostuva fermentoitu neste. Se sisältää runsaasti proteiinia ja entsyymejä, jotka auttavat hajottamaan bakteereja ja edistävät näin mahahappotasojen nousua.

Inkivääri tunnetaan tulehdusta ehkäisevistä ominaisuuksistaan ja sen myönteisestä vaikutuksesta refluksin ja muiden ruoansulatuskanavan häiriöiden hoitoon. Inkivääriä voi pilkkoa tai raastaa syömistä ja juomista (teetä) varten. Sitä voi käyttää myös ravintolisänä.

Ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä ja ruokavalion muutoksena suositellaan:

• Hidas ruokailu, jossa ruoka käsitellään asianmukaisesti suuontelossa.
• Täydellinen säännöllinen ruokavalio (proteiinia, hiilihydraatteja, rasvoja ja kuituja).
• Riittävä juominen (tavallinen vesi, kivennäisvesi, tee).
• Rajoitetaan pitkälle jalostettujen elintarvikkeiden saantia.
• Alkoholinkäytön ja tupakoinnin rajoittaminen
• Rajoittakaa liiallista sokerin saantia.
• Riittävä vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti (sinkki, B-vitamiini).
• Riittävä (fermentoitujen) vihannesten ja hedelmien saanti.
• Luonnollinen apu omenaviinietikan, inkiväärin tai sitruunan avulla.