Mikä on keliakia? Lyhyesti syy, oireet ja hoito?

Keliakia, jota kutsutaan myös gluteenienteropatiaksi, on ohutsuolen autoimmuunisairaus. Tätä tautia sairastava henkilö ei pysty sulattamaan niin sanottua gluteenia, joka tunnetaan pääasiassa nimellä gluteeni, joka on kuitenkin yleinen osa ruokaa.

Koska keliaakikot kärsivät sairaalloisesta reaktiosta nauttiessaan gluteenia sisältäviä elintarvikkeita, on noudatettava niin sanottua gluteenitonta ruokavaliota.

Seuraavilla riveillä opit kaiken keliakiasta, ja niissä keskitytään taudin ominaispiirteisiin, oireisiin ja diagnoosiin, myös siihen, miten keliakiaa hoidetaan, sekä luetteloon elintarvikkeista, joita voi syödä osana gluteenitonta ruokavaliota.

Mitä keliakia on?

Kyseessä on ohutsuolen krooninen sairaus, jossa elimistö tulee yliherkäksi gluteeniksi kutsutulle proteiiniseokselle. Gluteeni, joka tunnetaan ensisijaisesti nimellä gluteeni, on proteiinien seos, jota esiintyy monissa viljalajeissa, kuten vehnässä, rukiissa, ohrassa, mutta myös esimerkiksi yhä suositummassa spelttivehnässä.

Keliakiaa sairastavan henkilön elimistö reagoi hyvin aggressiivisesti pieniinkin määriin näitä proteiineja. Immuunijärjestelmä tuottaa vasta-aineita, jotka rikkovat ohutsuolen limakalvoa ja aiheuttavat tulehduksen.

Toinen vaarallinen ilmiö on niin sanottu ohutsuolen limakalvoa terveen ihmisen kohdalla reunustavien säikeiden (villien) tasoittuminen. Säikeillä on tärkeä tehtävä ihmiskehossa, nimittäin ravinnosta saatujen ravintoaineiden imeytyminen. Ne huolehtivat tarvittavasta ravinnosta - elintärkeiden vitamiinien, kivennäisaineiden ja hivenaineiden saannista.

Hoitamaton keliakia voi siis johtaa "imeytymishäiriöoireyhtymään", jossa elimistö menettää vakavasti tärkeitä ravintoaineita. Tämä voi johtaa muihin vakaviin sairauksiin.

Aiemmin diagnosoimattomasta tai hoitamattomasta keliakiasta puuttuvat seuraavat hivenaineet: rauta, kalsium, D-vitamiini, foolihappo, B12-vitamiini, sinkki ja seleeni. Koska nämä ovat välttämättömiä vitamiineja ja kivennäisaineita, niiden pitoisuuksia elimistössä on tarpeen seurata hoidon alussa ja sen aikana.

Valitettavasti keliakia autoimmuunisairautena liittyy usein muihin sairauksiin. Yleisimpiä liitännäissairauksia ovat laktoosi-intoleranssi, histamiini-intoleranssi, erilaiset ruoka-aineallergiat (esim. kananmunille, soijalle, pähkinöille...), kilpirauhasen sairaus ja diabetes.

Tutkijat eivät ole vielä löytäneet yhtenäistä vastausta kysymykseen, miksi keliakia ylipäätään syntyy.

Tauti luokitellaan kuitenkin geneettiseksi. Tämä viittaa siihen, että perinnöllisyydellä on suuri merkitys. Siksi, kun keliakia diagnosoidaan yhdellä perheenjäsenellä, on suositeltavaa tutkia muut ensimmäisen asteen sukulaiset.

Usein vanhempien tai päinvastoin lasten, jotka eivät ole osoittaneet mitään oireita, piilevä (latentti) keliakia voidaan havaita tällä tavoin.

Onko keliakia perinnöllistä? Edellä esitetystä huolimatta keliakia ei välttämättä ole perinnöllistä. Valitettavasti se voi tulla hankituksi milloin tahansa elämän aikana. Iällä ja sukupuolella ei ole merkitystä. Keliakian voi laukaista liiallinen fyysinen tai henkinen stressi, esimerkiksi naisilla synnytyksen jälkeen.

Miten keliakia ilmenee?

Taudin yleisimmät oireet ja ilmenemismuodot liittyvät gluteenin ongelmalliseen imeytymiseen suolistossa. Henkilö kärsii erilaisista ruoansulatushäiriöistä. Ehkä tyypillisimpiä ovat ripuli, jolle on ominaista keltainen väri ja voimakas haju.

Myös ilmavaivat ja turvotus ovat yleisiä, samoin pahoinvointi, johon liittyy oksentamisen tarve.

Henkilö on usein väsynyt, vaisu ja hänellä on kalpea, usein ärtynyt iho.

Laiha, aliravittu ruumiinrakenne on myös tyypillinen merkki, koska vitamiineja ja kivennäisaineita ei imeydy. Elimistö ei pysty ottamaan niitä sisäänsä, joten se erittää niitä ravintoaineiden mukana. Koska elimistöstä puuttuu erityisesti rautaa ja kalsiumia, anemia (verenvähennys) ja luiden hauraus ovat yleisiä oireita. Tämä voi johtaa osteoporoosiin.

Riippuvatko keliakian yksittäiset oireet henkilön iästä? Lasten ja aikuisten oireet eivät eroa merkittävästi toisistaan.

Niiden määrä ja voimakkuus voivat kuitenkin vaihdella. Usein käy niin, että henkilöllä ei ole oireita ja hän elää sairauden kanssa monta vuotta tietämättään.

Tiedätkö sen kulun?

Keliakia on sairaus, joka voi ilmaantua milloin tahansa elämän aikana, joko synnynnäisenä perinnöllisenä tai hankittuna liiallisen fyysisen tai psyykkisen stressin aiheuttaman immuunijärjestelmän heikentymisen seurauksena.

Taudilla voi olla erilaisia ilmenemismuotoja ja myös erilainen kulku. Niillä on kuitenkin yksi yhteinen piirre - jokainen ilmenemismuoto on seurausta autoimmuunireaktiosta gluteenin läsnäoloon.

Tyypillisin keliakian muoto on klassinen muoto. Sille ovat tyypillisiä edellä mainitut tyypilliset oireet (ripuli, turvotus, pahoinvointi, oksentelu...), mutta vain noin kymmenesosalla diagnosoiduista keliaakikoista esiintyy sitä. Lopuilla potilailla esiintyy niin sanottua oligosymptomaattista tai monosymptomaattista keliakian muotoa. Tässä muodossa ilmenee vain joitakin tai jopa vain yksi oireista.

Tällaisissa tapauksissa keliakian diagnosointi on todella haastavaa ja usein pitkä matka.

Diagnostisesti haastavin muoto on kuitenkin niin sanottu oireeton muoto.

Potilas ei koe mitään oireita, ja keliakiadiagnoosi tehdään sattumanvaraisesti, esimerkiksi perheenjäseniä tutkimalla. Monet potilaat sairastavat myös keliakian niin sanottua epätyypillistä muotoa, jossa gluteenin imeytymisongelmat ilmenevät muualla elimistössä kuin ruoansulatuskanavassa.

Yleisimpiä näiden ilmenemiskohteita ovat iho (ns. Duhringin ihottuma), munuaiset (IgA-nefropatia), sukuelimet (hedelmättömyyden kehittyminen), hermosto (migreeni, masennus) ja monet muut.

Keliakia voi siis kulkea eri tavoin, ja siihen voi liittyä useimpia silmiinpistäviä oireita kuin keliakialle tyypillisiin vähemmän silmiinpistäviin oireisiin. Surullinen uutinen on, että keliakian puhkeamisesta ja oireista riippumatta se on krooninen, elinikäinen sairaus.

Miten keliakia todetaan?

Diagnoosi tehdään vasta gastroenterologin tekemän erikoistutkimuksen jälkeen. Vaikka kyseessä on autoimmuunisairaus, ohutsuolessa on ilmenemismuotoja ja vaurioita.

Lääkäri harrastaa yleensä seuraavia tutkimustyyppejä:

• Ohutsuolen tähystys eli endoskopia, jota kutsutaan myös gastroskoopiaksi - Mikrokameralla varustettu putki, endoskooppi, työnnetään ohutsuoleen suuontelon kautta, jolloin saadaan aito kuva suolen sisäisestä ympäristöstä. Kuva heijastetaan reaaliajassa monitorille, jossa lääkäri arvioi sen.
• Biopsia - Endoskoopin avulla ohutsuolen limakalvosta otetaan samanaikaisesti näyte, jotta voidaan määrittää suoliston vaurion laajuus niin sanotun Marshin asteikon (1/2/3a/3b/3c) perusteella.
• Serologinen verikoe - Verinäyte, joka otetaan IgA-vasta-aineiden osoittamiseksi.

Lääkärin tekemien testien lisäksi on olemassa myös erilaisia reseptivapaita testejä keliakian varalta. Näitä käytetään ns. koti-itsetutkimukseen. On kuitenkin muistettava, että niitä ei ole tarkoitettu korvaamaan lääkäriä!

Päinvastoin, niiden tuloksen pitäisi olla kehotus käydä lääkärissä ja käydä ammattitaitoisessa tutkimuksessa.

Jos epäilet keliakiaa, älä aloita mielivaltaisesti gluteenitonta ruokavaliota ennen tutkimusta. Koska taudin diagnoosi perustuu elimistön reaktion tarkkailuun läsnä olevaan gluteeniin, oikeaa diagnoosia ei voida tehdä.

Hoito

Valitettavasti keliakiaan ei ole olemassa varsinaista parannuskeinoa. Vaikka tiedotusvälineissä on kerrottu useaan otteeseen keliakian parannuskeinon etsimisestä tai jopa keksimisestä, lääketeollisuus ei ole vielä tuonut markkinoille yhtään tuotetta, joka taatusti parantaisi taudin. Ainoa ja tehokkain "parannuskeino" on siis niin sanottu gluteeniton ruokavalio.

Keliakia on krooninen sairaus. Gluteenittoman ruokavalion pitäisi siksi olla elinikäinen, ilman kompromisseja tai satunnaisia myönnytyksiä. Pienikin ylitys voi käynnistää uudelleen autoimmuunireaktioiden prosessin ja sitä seuraavan ohutsuolen tuhoutumisen.

Kun keliakiaa epäillään, ei siis kannata viivytellä pitkään lääkärin vastaanotolla. Varhainen diagnoosi ja siirtyminen gluteenittomaan ruokavalioon ovat todella tärkeitä.

Mikä ruokavalio minun pitäisi valita?

Monet ihmiset hätääntyvät keliakiadiagnoosin jälkeen: "Mitä sitten voin syödä?" Gluteenittoman ruokavalion elintarvikkeet voidaan ymmärtää kolmeen perusluokkaan: sallitut elintarvikkeet, kielletyt elintarvikkeet ja riskialttiit elintarvikkeet, joiden turvallisuus arvioidaan yksilöllisesti niiden koostumuksen mukaan.

Sallitut elintarvikkeet...

Mitä on sallittua? Keliaakikko voi syödä kaikkia luonnostaan gluteenittomia ainesosia, kuten hedelmiä, vihanneksia, riisiä, maissia, perunaa, kalaa, tuoretta, päällystämätöntä lihaa, palkokasveja, pähkinöitä, siemeniä, kananmunia, maitotuotteita (maustamaton jogurtti, luonnolliset juustot, raejuusto, kerma), hunajaa, sokeria, soijaa, tofua....

Kielletty...

Käytännössä kaikki elintarvikkeet, jotka sisältävät gluteenia eli vehnästä, ohrasta tai rukiista valmistettuja tuotteita (esim. leipä, leivonnaiset, pasta, korppujauhot...) ovat kiellettyjä.

Mitä pitää varoa?

Sallittujen ja kiellettyjen elintarvikkeiden lisäksi on monia elintarvikkeita, joita ei voi niin sanotusti niputtaa yhteen.

Se, voiko keliaakikko syödä niitä, selviää aina etiketistä, jossa on ilmoitettu tuotteen ainesosat.

Varo, gluteenia ei ole vain jauhoissa!

Gluteenia on kaikkialla, osana monia ainesosia (esim. makuaineissa, aromeissa, väreissä, mausteseoksissa...).

Jotta keliakiaa sairastavat kuluttajat ymmärtäisivät tuotteen paremmin, käytetään niin sanottua yliviivattua kakkusymbolia, jota pidetään kansainvälisesti gluteenittoman tuotteen merkkinä.

Mitä keliaakikot voivat syödä ja mitä eivät

Valmistajat reagoivat todella joustavasti keliaakikkojen kasvavaan määrään, joten nykyisillä markkinoilla on todella laaja valikoima maukkaita ja kohtuuhintaisia tuotteita. Elintarvikkeita on yleisesti saatavilla monissa supermarketeissa, erikoistuneissa luontaistuotekaupoissa ja verkkokaupoissa. Keliaakikko voi siis herkutella kaikella makeista gluteenittomista kekseistä, sipseistä, leivonnaisista, pastoista ja erilaisista jauhoista (maissi, tattari, riisi...).

On myös yhä enemmän ravintoloita, pizzerioita ja kahviloita, jotka valmistavat sinulle maukkaan gluteenittoman aterian tai jälkiruoan.

Gluteeniton ruokavalio on kuitenkin epäilemättä kalliimpi asia kuin tavallisten ihmisten ruokavalio.

Raskaus ja keliakia

Tiedetään hyvin, että raskaus on naiselle haastavaa aikaa. Keho kokee merkittäviä muutoksia. Se joutuu liialliselle (eikä vain) fyysiselle rasitukselle ja vaatii lisääntynyttä huolenpitoa. Raskaus ei ravitse vain äidin elimistöä, vaan myös sikiötä. Siksi on tärkeää huolehtia asianmukaisesta ja tasapainoisesta ruokavaliosta.

Ongelmaksi voi siis muodostua keliakiaa sairastaville naisille, jotka eivät ole tienneet sairaudestaan vielä äskettäin tai jotka ovat saaneet diagnoosin vasta hiljattain. Elimistö menettää tällä hetkellä huomattavasti monia tärkeitä aineita, vitamiineja ja kivennäisaineita ohutsuolen tuhoutumisen vuoksi. Naisille, jotka odottavat lasta, tällä tilalla voi olla todella pahoja seurauksia.

Naisella on vaikeuksia tulla raskaaksi, ja valitettavasti jo alkaneessa raskaudessa keskenmenot ovat yleisiä, koska sikiö ei saa riittävästi ravintoa.

Keliakiaa sairastavien naisten kannattaa siksi suunnitella raskautta vähintään vuoden kuluttua gluteenittoman ruokavalion aloittamisesta. Tämän ajan kuluttua uskotaan, että vaurioituneen elimistön riittävä uudistuminen, suolen limakalvon palautuminen ja tarvittavien ravintoaineiden saaminen tapahtuvat.

Jos nainen kuitenkin tulee raskaaksi tätä aikaisemmin, seuraukset eivät välttämättä ole heti kohtalokkaita!

Hänen on kuitenkin mahdollisimman pian neuvoteltava gynekologinsa ja gastroenterologinsa kanssa jatkotoimista, mahdollisista riskeistä ja tarvittavasta hoidosta.

Raskauden kestosta riippumatta on tarpeen seurata raudan, kalsiumin, foolihapon, kuitujen ja muiden välttämättömien aineiden pitoisuuksia, jotka ovat välttämättömiä sikiön terveelle kehitykselle ja myös äidin ravitsemukselle. On myös suositeltavaa kääntyä lääkärin puoleen niiden lisääntyneen täydentämisen vuoksi.