Eutanasia tarkoittaa hyvää kuolemaa: mitä se on ja mikä on oikeudellinen ja eettinen näkökulma?

Eutanasia tulee kreikan kielen sanasta eu thanatos, ja se voidaan kääntää myös sanalla hyvä kuolema. Useimmissa maissa eutanasia eli elämän lopettaminen potilaan pyynnöstä on laitonta.

Potilaan elämän lopettaminen on kiellettyä, vaikka potilas kärsisi parantumattomasta sairaudesta, kivuista ja monista terveydellisistä komplikaatioista. Jopa avustettu itsemurha siinä mielessä, että annetaan aine elämän lopettamiseksi, on yleensä laitonta, vaikka potilas antaisi aineen itse.

Molemmat menetelmät johtavat elämän ennenaikaiseen lopettamiseen, joten ne ovat laittomia toimia, joita kohdellaan samalla tavalla kuin murhia.

Vakavasta sairaudesta kärsivällä potilaalla on kuitenkin oikeus kieltäytyä hoidosta ja siten viedä itseään lähemmäksi kuolemaa. Samalla hänellä on oikeus saada sairautensa kipua ja oireita lievitettyä.

Euroopassa eutanasia on laillista Belgiassa, Alankomaissa, Luxemburgissa, Espanjassa ja Sveitsissä.

Antiikki ja ensimmäiset mielipiteet

Jo antiikissa kyse oli lunastuksesta ja kärsimyksen lopettamisesta. Kuitenkin jo täälläkin filosofit olivat eri mieltä. Hippokrates oli eri mieltä ja vastusti lähtökohtaisesti kaikenlaista eutanasiaa, olipa kyse sitten aktiivisesta avustamisesta tai passiivisesta avustamatta jättämisestä.

Platon, Aristoteles ja stoalaiset suhtautuivat eutanasiaan myönteisemmin. Heidän näkemyksensä puhui luonnollisesta kuolemasta parantumattomasti sairaille ja heikoille ja myös niiden tappamisesta, joilla oli paha, sairas ja parantumaton sielu.

Seneca puhuu jopa eutanasiasta niille, jotka joutuvat kohtaamaan nöyryytyksen, tulevaisuuden pelon, sairauden ja vanhenemisen. Kuolema on tässä tapauksessa kunniallinen, rauhallinen ja rohkea.

Antiikissa törmäämme vielä termiin mors voluntaria. Kuten nimestä voi päätellä, kyse on vapaaehtoisesta kuolemasta. Tässä tapauksessa se on hyvä ja rauhanomainen kuolema, jonka tarkoituksena on ratkaista moraalinen ja eettinen pattitilanne. Pattitilanne tarkoittaa tässä tapauksessa parantumatonta sairautta, epäinhimillisiä elinolosuhteita tai kohtalon valtavaa iskua.

Eutanasian väärinkäyttö

Toisen maailmansodan aikana tapahtui jatkuvasti väärinkäytöksiä ja viattomien lasten tai aikuisten elämän hirvittäviä lopetuksia.

Itse asiassa Adolf Hitlerin natsipropagandassa eutanasian kohteena oli vain vahvan ja terveen ihmisen säilyttäminen. Muita pidettiin hyödyttömänä tai jopa kavalana.

Niinpä vähäosaiset lapset tapettiin pian syntymän jälkeen. Tappamiseen turvauduttiin henkisten ja fyysisten sairauksien yhteydessä.

Järjestelmä ei hyötynyt niistä. Ne maksoivat rahaa ja resursseja, joita Hitlerin valitut käyttivät. Eutanasiaa Hitler piti armona. Se oli nähtävä etuoikeutena ja lahjana muille.

Eutanasia tänään

Nykyinen lääketiede keskittyy vain elämän pelastamiseen ja sairauden oireiden lievittämiseen, kivun lievittämiseen.

Vielä viime vuosisadan alkupuoliskolla eutanasiaa annettiin melko usein kaikille vakavasti sairaille potilaille. Sitä pidettiin keinona lievittää sairauden vakavaa kulkua ja auttaa potilasta rauhalliseen kuolemaan. Sen jälkeen lääketieteen ammattilaiset keskittyivät enemmän elämän pidentämiseen, palauttamiseen ja parantamiseen.

Tätä edesauttoivat lääkkeiden, hoitojen ja jopa nykyaikaisten laitteiden keksiminen. Sääntönä ja mottona tuli, että potilaan elämää on pidennettävä niin paljon kuin mahdollista, vaikka sitä ei enää voitaisi pelastaa.

Voidaan sanoa, että kun aiemmin kuolemaa pidettiin luonnollisena osana elämää, nykyään sitä pidetään vihollisena, jota vastaan on taisteltava.

Termillä on myös useita merkityksiä

Eutanasia ymmärretään eri tavoin. Tavallaan se on myös luonnollinen kuolema, itsemurha tai avustettu itsemurha.

Eutanasiaa pidetään myös sairauden vakavien oireiden lievittämisenä, kivun turruttamisena ja siten rauhallisena saattamisena arvokkaaseen luonnolliseen kuolemaan. Se on terveydenhuollon ammattilaisen apua ja tukea kuolemanprosessin aikana. Tämäkin muoto on kuitenkin useimmiten laiton.

Siihen kuuluu myös pitkäaikaispotilaan elämän pidentämiseen tarkoitetun hoidon lopettaminen. Tällöin puhutaan vapaaehtoisesta eutanasiasta.

Yleisesti ottaen se voidaan jakaa passiiviseen ja aktiiviseen eutanasiaan. Passiiviselle eutanasialle on ominaista hoidon laiminlyönti, välttämättömän lääkityksen lopettaminen tai hengityslaitteen poistaminen.

Aktiivinen eutanasia on jo suora ja tarkoituksellinen teko potilaan elämän lopettamiseksi. Se voi olla suoraa, kun lääkäri annostelee potilaan elämän lopettamiseen tarkoitettua ainetta. Epäsuoraa on, kun nukahtamislääkkeen antaminen johtaa nopeampaan kuoleman alkamiseen.

Terveydenhuollon ammattihenkilöiden eettiset säännöt

Terveydenhuollon työntekijän tehtävänä on auttaa ja hoitaa ihmisiä. Hänen tulee toteuttaa sitä syvästi inhimillisellä asenteella.

Terveydenhuollon ammattihenkilöiden velvollisuutena on säilyttää elämä, suojella, edistää ja palauttaa terveyttä, ehkäistä sairauksia ja lievittää kärsimystä riippumatta potilaan kansallisuudesta, rodusta, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta, poliittisesta vakaumuksesta, yhteiskunnallisesta asemasta, moraalisesta tai älyllisestä tasosta tai maineesta.

Eettiset säännöt eivät salli potilaan elämän lopettamista millään tavalla.

Terveydenhuollon ammattihenkilöllä on kuitenkin myös velvollisuus huolehtia yksilön ja yhteiskunnan terveydestä inhimillisyyden periaatteiden mukaisesti, ihmiselämän kunnioittamisen hengessä sen alusta loppuun ja ihmisarvoa kunnioittaen.

Elämän säilyttäminen

Puhutaanko eettisissä säännöissä elämän säilyttämisestä hinnalla millä hyvänsä vai arvokkaasta poistumisesta ilman, että potilaan nykyistä kärsimystä tarpeettomasti pitkitetään? Se riippuu ennen kaikkea potilaan päätöksestä.

Hoidon osalta terveydenhuollon ammattihenkilön velvollisuus on selkeä. Potilaalle on annettava lääketieteellistä apua. On tärkeää selittää potilaan tila, hoitovaihtoehdot ja muut toimenpiteet totuudenmukaisesti ja selkeästi.

On aina suositeltavaa antaa potilaalle kirjallinen suostumus ja tiedot hänen terveydentilastaan. Jos potilas kieltäytyy hoidosta, joka johtaisi kuolemaan, asiasta on annettava lausunto.

Tämä toimii myös lääkärin suojana. Siinä potilas ilmoittaa kieltäytyvänsä hoidosta. Hän vahvistaa myös olevansa tietoinen tällaisen toiminnan seurauksista.

Hoidosta kieltäytyminen on erotettava eutanasiasta. Potilas ei ryhdy aktiivisiin toimiin itsemurhan toteuttamiseksi. Hän on vain eri mieltä eikä suostu suositeltuun hoitoon.

Poikkeukselliset tapaukset

On kuitenkin myös tapauksia, joissa potilas kärsii esimerkiksi mielisairaudesta, ei ole tietoinen tekojensa seurauksista eikä pysty arvioimaan tilannetta selkeästi. Näissä tapauksissa on aiheellista kääntyä tuomioistuimen puoleen.

On olemassa myös käsite etäännyttäminen, joka on eutanasian vastakohta. Tällöin potilas pidetään hengissä keinotekoisesti tai jopa väkisin puhtaasti keinotekoisilla keinoilla.

Kyse on kärsimyksen keinotekoisesta pitkittämisestä. Tällöin ihmistä estetään lähtemästä maailmasta, vaikka hänen tilansa kieltämättä pyrkii siihen.

Hoito ei tuo potilaalle mitään hyötyä tai helpotusta, vaan päinvastoin lisää hänen kipuaan ja kärsimystään.