Dementia voi puhjeta jo nuorella iällä. Tunne ensimmäiset merkit ja erot.

Dementia on sairaus, mutta se on myös sairauden oire.
Ihmiset pitävät dementiaa usein virheellisesti vanhusten sairautena, mutta se voi koskettaa ketä tahansa, jopa nuorella iällä.

Mitkä sairaudet aiheuttavat dementiaa?

Etualalla on aiemmin hankittujen älyllisten kykyjen heikkeneminen.

Nimi tulee latinankielisestä sanasta "de mentio", joka tarkoittaa "hengessä/mielessä lähtemistä".

1700-luvulla kaikkia mielenterveyden häiriöitä kutsuttiin tällä termillä.

Se koskee pääasiassa vanhuksia - vanhuusdementia.
Erilaiset sairaudet voivat kuitenkin johtaa dementian kehittymiseen myös nuorella iällä.

Miten dementia ilmenee?

Muisti vaikuttaa yleensä ensimmäisenä.
Se on päättelykyky, jonka avulla säilytämme ja haemme takaisin jo oppimaamme tietoa.
Häiriöt ilmenevät sekä lyhyt- että pitkäkestoisen muistin tasolla.

Looginen ajattelu, joka yleensä antaa meille kuvan todellisuudesta ja ilmiöiden välisistä yhteyksistä, katoaa.
ÄO älykkyysosamäärä mitattavana älyllisenä kykynä laskee.

Yleisnäkemyksemme on täydellisen orientaation ansiota.
Dementiaa sairastavat kärsivät orientaatiohäiriöistä.
He voivat olla orientaatiohäiriöisiä henkilöistä. He eivät tunnista lähisukulaisia ja tuttavia. Mikä pahempaa, he eivät toisinaan tiedä, keitä he ovat.
Heillä on taipumus olla orientaatiohäiriöisiä myös paikasta ja ajasta.

Myös kyky oppia eli muistaa on syvästi heikentynyt.
Dementoituneen henkilön on ongelmallista toistaa lyhyessä ajassa aiemmin sanottua.
Joskus puhutaan päivistä, vaikeammissa tapauksissa minuuteista.
Tähän liittyy myös samanaikainen tarkkaavaisuuden heikkeneminen, yleinen hitaus, bradykismi, epätarkkuus.

Terveen harkintakyvyn heikkeneminen vaikuttaa suuresti affektiivisuuteen ja käyttäytymiseen.
Henkilön persoonallisuus kokonaisuudessaan heikkenee yleisesti.
Hänestä tulee psyykkisesti epävakaampi ja kritiikittömämpi.

Aggressiivisuus lisääntyy, affektiivisuuden purkaukset, usein mielialahäiriöt, unihäiriöt. Voi liittyä harhoja ja hallusinaatioita.

Dementian vaiheet (MMSE - mini mental state exam).

1. Lievä dementia - Tyypillistä on vain lievä muistin heikkeneminen, jonka seurauksena aiemmat tavat muuttuvat ja käyttäytymisen muutokset ovat vähäisiä. Lisääntynyt unohdus ja ohimenevä orientoituminen. He suoriutuvat huonommin työstä ja päivittäisistä toiminnoista, ja heillä on keskittymisvaikeuksia. Edellä mainitut ongelmat vaikeutuvat. He eivät halua myöntää, että heissä on jotakin vikaa. Siksi he sortuvat usein ahdistukseen ja masennukseen.
2. Keskivaikea dementia - Kognitiivinen heikkeneminen, merkittävä orientaatiohäiriö (ei pysty palaamaan kotiin). He unohtavat perustiedot itsestään, jopa tavanomaiset päivittäiset toiminnot muodostuvat heille ongelmallisiksi. Sosiaaliset kontaktit ovat vähäisiä. He tarvitsevat muiden apua.
3. Vaikea dementia - Vaikea kognitiivinen heikentyminen, potilas on kykenemätön tekemään päätöksiä ja tarvitsee jatkuvaa erityishoitoa. Hän ei enää hahmota ympäristöään, harhaluulot ja hallusinaatiot ovat yleisiä, käyttäytymishäiriöt ovat yleisiä ja potilaan aggressiivisuus lisääntyy. Hän menettää vähitellen motorisia toimintojaan, virtsa ja ulosteet vuotavat.

Mikä aiheuttaa dementiaa nuorella iällä?

Etiologia perustuu primaaritaudin aiheuttamiin aivojen ja aivoverisuonten vaurioihin. Kuitenkin myös sekundaarinen perinnöllisyys on osoitettu tietyissä erityistapauksissa.

Useimmat meistä ajattelevat dementiaa vanhana ihmisenä, joka ikääntyessään unohtaa asioita. Tämä pitää pitkälti paikkansa. Nuori ikä ei kuitenkaan takaa, että säästyisimme tältä salakavalalta sairaudelta.

Dementia tai sen syyt jaetaan perusluokkiin kansainvälisen tautiluokituksen (ICD 10) mukaan.

Näistä kaksi ensimmäistä luokkaa koskevat vanhuksia, kaksi jälkimmäistä kuvaavat tiloja tai sairauksia, jotka myöhemmin aiheuttavat kaikenikäisille dementiaoireyhtymän.

Alzheimerin tauti (morbus Alzheimer) on vakava aivosairaus, johon ei vielä nykyäänkään ole olemassa syyhyn perustuvaa hoitoa.

Hoito on pääasiassa oireenmukaista eli oireiden hoitoa.

Alzheimerin taudin tarkka syy ei ole täysin selvillä, mutta joitakin yhteyksiä perinnöllisyyteen on kuitenkin löydetty.

Muistin heikkeneminen, joka on aluksi lyhytaikaista, on vallitsevaa. Ongelmana on äskettäin hankitun tiedon muistaminen.

Myöhemmissä vaiheissa myös pitkäkestoinen muisti heikkenee.

Myös oppimis- ja orientaatiohäiriöitä esiintyy.

Puhehäiriöt ovat yleisiä.

Potilas haluaa sanoa jotain, mutta ei löydä oikeita sanoja, vaikka ymmärtääkin. Myöhemmin hän ei enää ymmärrä kysymyksiä, joten hän ei pysty vastaamaan.

Verisuoniperäinen dementia

Verisuoniperäinen dementia (vaskulaarinen dementia) syntyy aivojen verisuonten häiriön seurauksena.

Diabetes mellituksen, korkean verenpaineen tai aivojen verisuonten ateroskleroosin vuoksi hoidetut henkilöt ovat vaarassa.

Nämä ovat sairauksia, jotka johtavat verisuonen seinämän heikkenemiseen ja sitä seuraavaan vaurioitumiseen tai repeämiseen.

Hoitamattomilla potilailla perussairauksiin liittyvä riski tietysti kasvaa ja aivohalvauksen (apopleksia, ictus) todennäköisyys on suurempi.

Jokaisen aivoinfarktin myötä dementian todennäköisyys kasvaa.

Dementia muissa sairauksissa

Muiden sairauksien yhteydessä esiintyvä dementia on dementia, joka syntyy eri perusteella kuin m. Alzheimer ja joka ei ole vaskulaarinen dementia.

Se ei koske vain vanhuksia, vaan se voi syntyä keski-iässä eri sairauksia sairastaville ihmisille.

• Se on esimerkiksi sclerosis multiplexin kaltainen sairaus. Se on keskushermoston tulehduksellinen, immuunivälitteinen demyelinoiva ja aksonaalinen sairaus, joka vaikuttaa ihmisiin jo noin 30-vuotiaana. Taudin puhkeaminen nuorempana ja 50 ikävuoden jälkeen on epätodennäköisempää.
  Sairauden ennuste on epäsuotuisa.
  Viime kädessä se ilmenee muun muassa eriasteisina dementioina.
• Toinen tällainen sairaus on Parkinsonin tauti.
  Syy ei ole vielä tiedossa, mutta se luokitellaan rappeuttavaksi sairaudeksi, jossa hermosolut kuolevat vähitellen.
  Sitä esiintyy pääasiassa noin 55-vuotiaana.
  Riski kasvaa iän myötä.
  Muistihäiriöt ovat yksi tämän sairauden psyykkisistä oireista.
• Vähemmän tunnettu on Huntingtonin tauti.
  Se on keskushermoston perinnöllinen sairaus, joka ei ole kovin yleinen.
  Se alkaa ilmaantua noin 35-50 vuoden iässä.
  Oireet etenevät seuraavien 10-20 vuoden aikana.
  Alkuvaiheessa on kyse vain mielialan muutoksista, käyttäytymisen muutoksista, masennuksesta, ajattelun hidastumisesta, ymmärtämis- ja oppimiskyvyn heikkenemisestä, jotka etenevät dementiaan.
  Motoristen (liikkeiden) toimintojen heikkeneminen aiheuttaa tahattomia, kiihtyneitä tai koordinoimattomia liikkeitä, joihin liittyy kasvojen lihasten nykimistä (irvistelyä).
• Creutzfeldtova-Jakobova choroba je sporadické neurodegenerativní onemocnění mozku.
  Poprvé bylo popsáno v roce 1920 německým neuropatologem H. G. Creutzfeldtem. O něco dříve ji rozpoznal německý neurolog A. M. Jakob.
  Přenos je dědičný z matky na dítě s 50% pravděpodobností. Sporadická forma je zapříčiněna samovolnými změnami v mozkové tkáni, infekční forma se přenáší z nemocného zvířete požitím infikovaného masa (BSE). Případně je možný i iatrogenní přenos například při transplantaci.
  Průběh je charakteristický poruchami paměti (zastřená mysl), porucha koordinace s následnými častými pády, závratě, halucinace, záchvaty strachu.
  Onemocnění progreduje až do těžkého stavu demence. Nemocný je postupně zcela nehybný – upoutaný na lůžko s úplným vymizením osobnosti.
• Nieman-Pickovu chorobu řadíme mezi onemocnění metabolická. Konkrétně se jedná o poruchu metabolismu tuků.
  Ty se ukládají převážně v játrech, slezině a kostní dřeni.
  Rozděluje se na tři základní typy. Typ A postihuje již novorozence.
  Potíže se začínají objevovat již v prvních týdnech života a končí smrtí kolem 1. až 3. roku.
  Projevuje se neprospíváním novorozence, zvracením, průjmy, svalovou slabostí až úplnou psychomotorickou poruchou.
  Typ B může vzniknout v dětském věku i v dospělosti. U tohoto typu však intelekt nebývá postižen.
  Typ C postihuje různé věkové skupiny od narození až do dospělosti. Projevy jsou jak motorické, tak i na psychické úrovni s prohlubující se mentální retardací.
  Léčba neexistuje, existují jen pokusy o transplantaci kostní dře
• Onemocnění vyskytující se i u mladých lidí způsobující postupné poruchy i kognitivních funkcí je epilepsie.
  Každému z nás se může stát, že dostane během života epileptický záchvat buď po úrazu hlavy, nebo nadměrným požitím alkoholických nápojů. To ovšem neznamená, že je epileptik a rozvine se u něj předčasná demence.
  Epilepsii jako onemocnění diagnostikuje výhradně lékař na základě anamnesticky potvrzených opakovaných záchvatů a dalších vyšetření, například elektroencefalografie (EEG) s přítomností patologických elektrických vzruchů v mozku a následně vyšetření potřebných k odhalení její příčiny.
  U pacientů s dlouholetou epilepsií se postupně může začít projevovat předčasná demence.
  Málokdy však dochází k úplné degradaci osobnosti.

Tämä ei johdu ainoastaan edellä mainituista sairauksista, joita edes nykyaikainen lääketiede ei pysty hoitamaan, vaan joskus se on ihmisen oma vika.

• Maassamme yleisimpiä muita kuin sairauteen liittyviä dementian syitä ovat alkoholismi tai erilaisten huumeiden liiallinen käyttö.
  Nämä aineet jättävät jälkensä myös aivoihin, eivätkä vain maksaan, kuten monet luulevat. Niiden säännöllinen käyttö johtaa aivojen surkastumiseen ja sitä seuraavaan dementian kehittymiseen.

Pseudodementia ei ole todellista älyllisten kykyjen heikkenemistä, vaan ohimenevä tila, jossa älylliset kyvyt heikkenevät.
Se syntyy posttraumaattisena reaktiona (stressiä aiheuttavan, traumaattisen kokemuksen jälkeen) ja häviää, kun tämä tekijä poistetaan.
Pseudodementialle on ominaista, että kaikkein alkeellisimmat kyvyt menettävät merkityksensä, kun taas monimutkaisemmat kyvyt säilyvät.
Absurdit vastaukset (olen 200-vuotias) tai mielikuvituksellinen kääntyminen ajossa (kirjoittaminen kynän toisella puolella) ovat etualalla, kuten esimerkiksi Ganzersin oireyhtymän ohimenevässä synkkässä tilassa.
Pseudodementiassa ei ole kyse simulaatiosta.
Sairastunut henkilö ei tajua ohimenevää tilaa itse.

Diagnoosi ja hoito

Erityistä hoitoa ei ole olemassa, koska dementian kehittymiselle on monenlaisia syitä.

Lääkärin on tutkittava perusteellisesti jokainen henkilö, jolla alkaa esiintyä lievässä vaiheessa kuvattuja oireita. Tilaa mahdollisesti aiheuttavat sairaudet poistetaan vähitellen.

Useimmat sairaudet voidaan sulkea pois tai vahvistaa morfologisilla tutkimusmenetelmillä eli tietokonetomografialla (CT) tai magneettikuvauksella (MRI), joissa lääkäri voi arvioida aivokudoksen muutoksia.

Kyse on lähinnä aivojen surkastumisesta eli aivokudoksen tilavuuden pienenemisestä.

Sitä ei voida parantaa, mutta sen etenemistä voidaan hidastaa lähinnä lääkkeillä, jotka parantavat aineenvaihduntaa ja verenkiertoa aivokudoksessa.
Myös antioksidantit ja vitamiinit ovat hyödyllisiä degeneratiivisten muutosten hidastamiseksi.
Perinnöllisissä sairauksissa tehdään DNA-testi.
Jos kaikki testit ovat negatiivisia, on ryhdyttävä miettimään sairauden psykiatrista hoitoa.
Hoito on pääasiassa oireenmukaista vallitsevan ongelman osalta.