Burnout-oireyhtymä: Onko sinullakin sitä? + Miten se voitetaan?
Burnoutista on puhuttu jo kaukaisessa menneisyydessä kehon ja sielun uupumustilana. Burnout-oireyhtymä kuvattiin ja määriteltiin ensimmäisen kerran 1900-luvun jälkipuoliskolla. Mitä meidän on tiedettävä ja mitä ei pidä unohtaa?
Artikkelin sisältö
Burnout-oireyhtymällä tarkoitetaan romahduksen partaalla olevaa mielentilaa.
Keskeinen tekijä on vastuiden kasaantuminen, niistä selviytymiskyvyttömyys ja vähitellen lisääntyvä stressi. Fyysiset vaikeudet tulevat mukaan ja luovat yhdessä umpikujan.
Se koostuu oireista, jotka ilmenevät enimmäkseen psykologisella tasolla, osittain fyysisellä ja sosiaalisella tasolla.
Se voi ilmetä milloin tahansa ja kenessä tahansa meistä.
Se tulee meille hienovaraisesti, kehittyy hitaasti. Se saa ihmisen persoonallisuuden murentumaan pala palalta.
Jos emme huomaa sitä ajoissa ja ryhdy tarvittaviin toimenpiteisiin, vaikutus voi olla katastrofaalinen.
Useimmin kysytyt kysymykset:
Mitä burnout-oireyhtymä on?
Mitkä ovat sen syyt ja oireet?
Voidaanko sitä hoitaa ja miten siitä voi selvitä?
Tarjoamme vastauksia tässä artikkelissa.
Burnout-oireyhtymän historia
Väsymys, uupumus, suorituskyvyn heikkeneminen, stressi, unettomuus, turhautuminen, tyytymättömyys... ja voisimme jatkaa ja jatkaa. Nämä ovat olosuhteita, joita ei tunneta vain nykyään. Myös kaukaisen menneisyyden ihmiset tunsivat ne hyvin. Henkisesti haastavat olosuhteet ja mahdollisuus vaikeuksiin niiden hallinnassa on kuormittavaa ihmisen persoonallisuudelle sinänsä.
Laukaisevien tekijöiden eteneminen ja yksilön kyvyttömyys selviytyä ja käsitellä niitä johtaa psyyken liialliseen rasitukseen, joka heijastuu fyysiseen terveyteen.
Herbert Freudenberger
Burnout-oireyhtymän kuvasi ensimmäisen kerran vuonna 1974 yhdysvaltalainen psykoanalyytikko Herbert Freudenberger, joka julkaisi sen Journal of Social Issues -lehdessä. Tämä artikkeli toi burnout-oireyhtymän muiden psykologien tietoisuuteen ja innosti heitä, ja he kehittivät ennennäkemättömän kiinnostuksen aihetta kohtaan.
Kiinnostuksen karuselli johti seuraavaksi yksityiskohtaiseen burnout-oireyhtymän määritelmään.
Burnout, uupumus, loppuun palaminen tunnettiin kuitenkin jo ennen tätä julkaisua. Nykyisin samasta ongelmasta on useita määritelmiä. Syyt, tasot, joihin se vaikuttaa (henkinen, fyysinen, sosiaalinen), ilmenemismuodot ja seuraukset ovat kuitenkin samat.
Mikä on burnout-oireyhtymä, miten se ilmenee ja miten se ilmenee?
Burnout-oireyhtymä = burnout-oireyhtymä = burn-out-oireyhtymä.
Burnout-oireyhtymä on joukko oireita, jotka liittyvät kiinnostuksen ja innostuksen menettämiseen, olipa kyse sitten henkilökohtaisesta tai ammatillisesta. Sitä esiintyy eri tasoilla - emotionaalisella, henkisellä, fyysisellä ja sosiaalisella.
Vaurioiden tasot voivat olla toisiinsa kietoutuneita tai yhdistettyjä ja rakentua toistensa päälle. Tämä oireyhtymä liitetään yleensä työuupumukseen, mutta se ei ole läheskään ainoa ala, jolla se voi kehittyä.
Sitä esiintyy useimmiten ihmisten kanssa työskentelevillä, työnarkomaaneilla ja perfektionisteilla. Syy on hyvin yksinkertainen. Kyseessä on ihmisryhmä, joka haluaa saavuttaa tavoitteensa hinnalla millä hyvänsä tai saavuttaa enemmän ja parempia tuloksia kuin muut.
Alkuperäinen idealistinen ja liian vääristynyt innostus johtaa siihen, että he eivät myöhemmin pysty myöntämään suurta taakkaa ja kyvyttömyyttä suoriutua tehtävistä. Kyseessä on odotusten ja todellisuuden välinen epätasapaino. Syntyvä jatkuva stressi ei jätä seurauksiaan pitkäksi aikaa.
Burnout-oireyhtymän yleinen kulku
Burnout on ilmiö, jolla on alku, kulku ja loppu.
Edelwichin ja Brodskyn luokittelu burnoutin vaiheista koostuu viidestä vaiheesta. Ensimmäinen vaihe on tyypillisesti innostuksen vaihe. Toinen vaihe on pysähtyneisyyden vaihe, jolloin innostus vähenee. Kolmas vaihe on turhautumisen vaihe, jolloin näkökulma työn merkitykseen muuttuu. Pidemmän turhautumisen vaihetta seuraa apatian vaihe, jossa vallitsee avuttomuus. Tämä vaihe on potilaan kontrollin ulkopuolella.
Viimeinen vaihe on varsinainen loppuunpalamisen vaihe ja organismin uupuminen kaikilla tasoilla.
1. Alkuvaihe
Alkuvaiheelle on ominaista alkuinnostus ja sen jälkeinen epäonnistuminen yksilölle asetettujen korkeiden vaatimusten kanssa selviytymisessä. Korkeat vaatimukset johtuvat suoraan toisen henkilön asettamista vaatimuksista, mutta myös henkilön omasta persoonallisuudesta, joka haluaa ylittää sen, mikä on hallittavissa.
Innostus ei yleensä kestä kauan, vaan se hiipuu ajan myötä, ja meille tarjotaan välähdys todellisesta todellisuudesta.
2. Pysähtyneisyys
Alkuperäinen innostus muuttuu elimistön ylikuormitukseksi. Henkilö ei selviydy annetuista tehtävistä tai ei pysy niissä ajoissa mukana, mikä johtaa kaoottiseen käyttäytymiseen ja pysyvään krooniseen stressiin. Stressi on yksi burnoutin tärkeimmistä tekijöistä.
Jopa emotionaalisesti vahva persoonallisuus ei pysty käsittelemään liiallista stressiä loputtomiin.
3. Turhautuminen
Juuri stressi johtaa turhautumiseen, joka on vastuussa vaikeasta kulusta. Jatkuvalle paineelle altistunut henkilö kärsii usein unihäiriöistä, lähinnä unettomuudesta, joka johtuu ahdistavista ajatuksista ja ratkaisujen ja mahdollisten ratkaisujen jatkuvasta kuvittelemisesta. Ajan myötä syntyy ahdistuneisuustiloja ja masennusta toivottoman tilanteen vuoksi. Ilmiöt liukuvat fyysiselle tasolle. Potilas kärsii lähinnä kroonisesta väsymyksestä, ruokahaluttomuudesta, ripulista tai ummetuksesta.
Elimistön uupumusta pahentaa myös laihtuminen.
Tämä vaihe voi kestää useita vuosia.
Potilas turvautuu usein riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen (useimmiten savukkeisiin ja alkoholiin), jotta hän saisi ainakin tilapäistä helpotusta. Monilla on riski kehittää riippuvuus. Krooninen alkoholin käyttö pahentaa masennusta ja aggressiivista käyttäytymistä muita kohtaan.
4. Apatia
Potilas menettää vähitellen toivonsa selviytyä tilanteesta. Hän lakkaa keskittymästä siihen, mikä aiemmin oli hänen ensisijainen tavoitteensa, ja keskittymisessä ja muistissa esiintyy häiriöitä.
Alun perin innokkaasta yksilöstä tulee vastuuton yksilö, joka menettää täysin kiinnostuksensa aiheeseen.
Alkuperäinen uskomus siitä, että jotakin on tehtävä 100-prosenttisesti, vähitellen heikkenee. Paradoksaalista kyllä, päinvastainen uskomus siitä, että mitään ei tarvitse tehdä, kehittyy.
Syntyy täydellistä avuttomuutta ja konfliktitilanteisiin liittyviä vakavia ongelmia ihmissuhteissa. Usein menetetään itseluottamus ja sen seurauksena toisen ihmisen tai hänen kykyjensä epäinhimillistäminen. Burnout-ihminen yrittää tällä tavoin puolustautua ja päästä edelleen etualalle, mutta ei enää omien kykyjensä laadulla.
5. Burnout/uupumus
Tapahtuu täydellinen psyykkinen romahdus. Kärsinyt asettaa itsensä kaikkia ja maailmaa vastaan. Burnout-oireyhtymän seurauksena joillekin emotionaalisesti epävakaille henkilöille voi kehittyä vakavampia psyykkisiä vaikeuksia, jopa psykiatrisia sairauksia.
Heille voi esimerkiksi kehittyä joitakin fobioita, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja muita persoonallisuushäiriöitä.
Vielä pahempi tilanne ja kaiken tämän huipentuma ovat itsemurhataipumukset, toistuvat itsemurha-ajatukset, toistuvat itsemurhayritykset ja lopulta toteutunut itsemurha.
Miten uupumustila ilmenee?
Emotionaalinen uupumus
- psykologinen väsymys, uupumus
- yleinen tyytymättömyys, ärtyneisyys
- mielenkiinnon menetys, heikentynyt työsuoritus
- ahdistus, avuttomuuden tunne
- masennustilat, muut psykologiset häiriöt aina itsemurha-alttiuteen asti.
- jännittyneisyys ja kyvyttömyys rentoutua
- ihmissuhderistiriidat, vetäytyminen yksinäisyyteen
- keskittymishäiriöt, itseä ahdistavat ajatukset.
- stressistä ja paineista johtuvat muistihäiriöt
- heikko itseluottamus, turhautuminen
- psykologinen riippuvuus riippuvuutta aiheuttavista aineista
- vihamielisyys, aggressiivisuus
- toisten epäinhimillistäminen puolustusmekanismina.
+
Fyysinen uupumus
- Fyysinen väsymys - lihasheikkous, krampit
- fyysisen suorituskyvyn heikkeneminen (myös seksuaalinen)
- Sydän- ja verisuoniongelmat - korkea verenpaine, takykardia.
- hengitysongelmat - hyperventilaatio
- ruoansulatushäiriöt - ruokahalu, ripuli, ummetus, laihtuminen.
- unihäiriöt - unettomuus, nukahtamisvaikeudet, tiheä herääminen.
- vastustuskyvyn heikkeneminen - alttius infektioille.
- fyysinen riippuvuus riippuvuutta aiheuttavista aineista
Kuka on suurimmassa vaarassa?
3 kuvitteellista riskiryhmää.
Yleinen kysymys on, voisinko minäkin olla riskiryhmässä. Alussa sitä ei tietenkään mietitä. Ajan myötä saatat kuitenkin huomata itsessäsi muutoksia. Kuulutko riskiryhmään?
1. Riskiryhmä
Edellä kuvatut syyt vaivaavat loppuunpalamisen riskiryhmää.
Useimmiten riskiryhmään kuuluvat ne, joilla on ammatissaan liian korkeat vaatimukset suoritukselleen, joko omat tai työnantajan kohonneet vaatimukset. Kyseessä on työ, johon liittyy valtava vastuu ja vakavat seuraukset virheen sattuessa. Työntekijät työskentelevät suurella sitoutumisella, eikä virheille ole varaa.
Suurimman osan ajasta se on ihmisten kanssa työskentelyä.
Riskiryhmiä ovat mm:
- Lääkärit
- sairaanhoitajat
- ensihoitajat
- psykologit
- sosiaalityöntekijät
- opettajat
- poliisit
- palomiehet
- tai lakimiehet
2. riskitekijät - liikaa työtä + liian pieni palkka
Tämä ei tarkoita, että muut ammatit olisivat riskittömiä.
Myös työnantaja, joka asettaa työntekijälleen liikaa vaatimuksia, on vaarassa altistaa työntekijän loppuunpalamisen.
Yksi syy tähän on riittämätön taloudellinen korvaus, joka usein laukaisee turhautumista, masennusta ja demotivaatiota.
Tämän seurauksena työntekijän suorituskyky heikkenee automaattisesti. Ymmärrettävästi häntä ei kiinnosta tehdä työtä vastuullisesti ja hyvin.
Näin tapahtuu myös silloin, kun kyseessä on työ, joka ei ole hänen ammatillisen pätevyytensä arvoinen.
Kehä 3
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä voidaan mainita myös persoonallisuudet, jotka suuren alkuinnostuksen ja ihanteiden vallitessa panostavat ammattiinsa parhaansa ja uhraavat usein henkilökohtaisen elämänsä ja yksityisyytensä uransa hyväksi.
Tällaisia ovat esimerkiksi
- toimittajat
- näyttelijät
- laulajat
- toimittajat
Läpimurto tulee, kun he tajuavat todellisuuden. Mitä enemmän he uhraavat, sitä enemmän heiltä vaaditaan. Vaatimukset menevät yli heidän päänsä, mutta silti...
He eivät pysty myöntämään, etteivät he pysty hallitsemaan tilannetta.
Miten ehkäistä burnout-oireyhtymää
Ennaltaehkäisy riippuu ennen kaikkea riskihenkilöstä ja hänen henkisestä vakaudestaan erilaisten ulkoisten vaikutusten edessä. Joskus se riippuu kuitenkin myös toisesta henkilöstä, kuten työnantajasta, johon ei aina ole helppo vaikuttaa.
Lievemmissä tapauksissa ja tunnetasoltaan vahvempien ihmisten kohdalla riittää, että pitää riittävän etäisyyden ihmisiin. Näin minimoidaan mahdolliset stressitekijät.
Oikean tien valitseminen on aina ohjaavaa.
Joskus on tehtävä isoja muutoksia ja suuria päätöksiä, jotta vältytään paljolta kurjuudelta. Yksi tällaisista muutoksista on työpaikan vaihtaminen, jos ihminen ei jaksa sitä eikä hänellä ole oikeaa motivaatiota.
Jos emme tee oikeaa päätöstä ajoissa, saatamme katua sitä myöhemmin.
Ennaltaehkäisy
- tärkeintä on asettaa itsellemme vaatimuksia, jotka pystymme täyttämään.
- ei jahdata menestystä pää edellä
- pystyä sanomaan ei, kun tiedämme sen olevan liikaa
- osata selviytyä epäonnistumisista
- työskenteleminen tiiminä, ei yksin korkean egon kanssa
- osata motivoida itseämme kunnolla
- vaihtaa tarvittaessa työympäristöä, työpaikkaa/työnantajaa.
- oikeiden prioriteettien valitseminen
- vaalimaan hyviä ihmissuhteita
- viettää enemmän aikaa läheisten ihmisten kanssa
- Joskus pidempi loma ja latautuminen on hyödyllistä.
- rentoutuminen levon, musiikin ja urheilun muodossa.
- keskusteleminen psykologin kanssa
Mitä tehdä, kun meitä uhkaa burnout-oireyhtymä?
Jos et selviä tilanteesta ja huomaat itsessäsi muutoksia, on oikea aika tehdä asialle jotain. Lievemmissä tapauksissa voimme motivoida itsemme uudelleen tai vaihtaa nykyistä työtä, jos se ei tee meitä onnelliseksi.
Se ei ole helppo päätös. Se on järkevämpää kuin tehdä itsestään ihmisraunio, kun tilanne on sietämätön.
Ystävien tapaaminen ja rentoutuminen auttavat, mikä on paras lääke uupuneelle keholle. Tämä auttaa paitsi ennaltaehkäisyssä, myös jos burnout-syndrooma on jo ilmennyt sinussa.
Pahimmissa tapauksissa on tarpeen käydä psykologin tai psykiatrin luona ja puhua avoimesti vaikeuksistasi. On olemassa monia avohoitoklinikoita, jotka auttavat sinua mielellään.
Psykoterapia on osoittautunut erittäin hyödylliseksi burnout-oireyhtymässä, jopa ilman psykofarmaseuttisia lääkkeitä.
Yksi vaihtoehto on internet, jossa verkkoasiantuntija voi auttaa sinua neuvoilla tai tilan uudelleenarvioinnilla. On myös puhelinlinjoja, joihin voit soittaa milloin tahansa ja keskustella ongelmastasi nimettömänä asiantuntijan kanssa.
Vaihtoehtoja on paljon. Sinun on vain hyödynnettävä niitä ja lakattava sanomasta itsellesi, ettei mitään tapahdu tai ettei sinulle voi tapahtua mitään.